Jo jatkosodan alussa ilmeni ilmavoimilla halua hankkia parempia konneita kuin silloin käytössä olleet hävittäjätyypit, pääasiassa Brewster, Fokker ja Fiat merkkisiä. Asiassa käännyttiin saksan suuntaan ja vuoden 1943 helmikuussa allekirjoitettiin hankintasopimus 16 uudesta ja 14 korjatusta Messerschmitt Bf 109 G-2 tyyppisestä koneesta. Koneet sapuivat parina eränä ja vuoden 1943 toukokuussa olivat kaikki koneet Sumessa. Myöhemmin saatin G-2 tyyppiä vielä lisää ja niiden kokonaismäärä kohosi 48 koneeseen.

Vuoden 1944 alussa esitettiin toive toisen 30 koneen erän saamisesta ja hnkintatoimen käynnistettiin. Neuvottelut johtivat tuloksiin ja toinen laivue koneita tulivat maahan maalis- huhtikuussa 1944. Koneet olivat tyyppiä G-6, joka errosi aiemmasta järeämpien runkokonekivääriensä ansiosta. Ne muodostivat myös silminnähtävät pahkurat koneen ohjaamon etupuolelle molemmin puolin runkoa. Muuten koneissa ei ollut eroa.

Suurhyökkäyksen käynnistyttyä kesäkuussa 1944 saivat toimitukset vauhhtia, koneita lennettiin Saksasta jopa ilman hankintasopimuksia, jotka tehtiin kuukausia jälkeenpäin. Kesäkuusta elokuuhun tuli maahan 84 Messerschmittiä. Näistä kolme oli valokuvausversiota G-8. Kaiken kaikkiaan oli Suomeen hankittu 162 konetta, joista kolome tuhoutui siirtolennolla.

Messerschmitt oli ohjaajille ratkaiseva parannus verrattuna vahoihin konetyyppeihin. Etenkin raskaampi aseistus ja potkurinavan läpi ampuva 20 mm tykki helpotti panssaroitujen koneiden alasampumista. Tavallisesti koneessa oli yksi tykki ja kaksi konekivääriä rungossa, mutta joissakin Suomeen tuoduissa koneissa oli lisäksi kaksi 20 mm tykkiä siivissä. Tulivoimaa oli paljon, mutta koneesta tuli huomattavasti raaskaampi lentää, joten yleensä siipitykit poistettiin mahdollisimman pian.

Sodan loputtua oli 'Mersuja' vielä satakunta konetta kirjoilla. Osa koneista purettiin varaosiksi, jotta päästiin rauhansopimuksen edelllyttämään 60 hävittäjän määrään. Konetyypin viimeinen lento Suomessa suoritettiin majuri Erkki Heinilän ohjaamana 13.3.1954 Utissa. Koneena oli MT-507, eli juuri sama yksilö, joka tänä päivänä on museoituna Uttiin lentokentän laidalle lasikaappiin.

Kyseistä ME-109 G-6 tyyppiä on kuulemma alkuperäisenä säilynyt ainoastaan neljä kappaletta, joista suomessa kaksi, toinen Utissa ja toinen Tikkakosken ilmailumuseossa. Vaikka koneita on jopa lentokuntoisena useita kappaleita, on lähes kaikissa Rolls Roycen moottorit, jotka eivät ole riippuvaa V-tyyppiä. Siitä johtuen on kyseisissä koneissa jouduttu muuttamaan moottorin muotopellitystä huomattavalla tavalla.