Hyvät, pahat vaiko rumat rikkakasvit?

Tavanomaisessa viljelyssä viljelijä tekee parhaansa rikkakasvien torjumiseksi. Osa kuitenkin jää jäljelle. Viljelijä toteaa, että ne ovat ne pahimmat rikat.

Luomussa viljelijä myös käyttää ”sallitut” keinot rikkakasvien ja hyönteisten torjumiseksi, tekee KAIKKENSA: kyntää, äestää, haraa, liekittää nestekaasulla, kitkee hiess´otsin. Osa rikoista kuitenkin jää jäljelle. Lajit ovat samat kuin tavanomaisessa.

Luomussa todetaan sitten ilahtuneena, että onpa kiva, kun on sitä monimuotoisuutta pellossa. Kivoja oheiskasveja. Juuri niitä ekosysteemi tarvitsee. Ja juuri niiden vuoksi kannattaa yhteiskunnan maksaa vaikkapa miljardi euroa vuosittain extratukea. Ja hyi niitä tehoviljelijöitä, jotka eivät ajattele hyönteisraukkoja (jotka mahdollisesti juolavehnää söisivät)!

ELI: Tavanomainen jättää jäljelle pahat ja rumat. Luomu hyvät. Tosin lajit ovat aivan samat! Miten te luomun puolustajat pystytte nielemään näin räikeän vilpin? Tällainen valheellisuus ei voi jäädä huomaamatta, eihän? Te kuitenkin hyväksytte sen? Väärä ”suvaitsevaisuus” vie vihreältä liikkeeltä uskottavuutta.