Pekka Raukko kirjoitti "Tämä lapsenomainen pohdinta kirvojen leppäkerttujen sielunelämästä osoittaa kouriintuntuvasti, että Pekkarisen "luonnonsuojeluyhdistys" on sukua lähinnä (city-vihreidenkin suosimille) urbaaneille eläinsuojelu- ja kissanpaijausyhdistyksille, ei varsinaisille luonnonsuojeluyhdistyksille. Tosin Pekkarinen on tuskin vakavissaan edes eläinsuojelullisten näkökulmien kanssa."
Kyseessähän olivat kirvat viljapellossa.
a) Ne voidaan torjua täysin käyttämällä oikeaa kemikaalia.
b) Ne voidaan torjua vain osittain luomu-pyretriinillä tai mäntysuovalla.
c) Tai voidaan antaa kaikkien tehdä tuhojaan.
Ihan vakavissani kysyn:
1) Miksi vaihtoehto b on parempi kuin a? Siinähän henkiinjäävät joutuvat aikalailla kitumaan, ja on suurempi vaara immuniteetin kehittymisestä kuin a-kohdassa.
-
2) Miksi vaihtoehto c olisi parempi? Mitä hyötyä kirvoista on muille kuin kertuille. Ainakaan lintujen en ole nähnyt kirvoja viljapellosta noukkivan. Leppäkerttujahan kirvojen paljous kyllä elättää… mutta harvempi eläin taitaa hyötyä leppäkertuista? Havaintojeni mukaan niitä tulee puimurin läpi peräkärryyn, siivet rutussa tai peräti henki poissa. Armeliaampaa sekin kuin kuolla nälkään, kun kirvat loppuvat viimeistään viljan puinnissa (todellisuudessa jo hieman aiemmin).
-
SIIS: näyttää luonnontaloudella aika vähämerkityksiseltä, varsinkin, kun näiden hyönteisten kotikonnut kynnetään maan multaan pian puinnin jälkeen.
Mahdollinen luonnontaloudelle tuleva hyöty varmasti hukkuu siihen luonnon menetykseen, minkä aiheuttaa luomuviljelyyn siirtymisen myötä sadoillatuhansilla hehtaareilla lisääntyvä viljelyalan tarve. Varsinkin jos se on luomuviljelyä, jossa maa joudutaan muokkaamaan. Muokkaus hautaa hyönteiset ja katkoo lierot. Ja aiheuttaa eroosiota, humuskatoa ja ravinnepäästöjä.
-
-
Matti Pekkarinen