Pekka kirjoitti: ” Se käsitys, että maalaiset yleisesti tuntisivat heitä ympäröivän luonnon tilan jotenkin poikkeavan hyvin, on kyllä täysin vailla todellisuuspohjaa. He tuntevat kasveista taloudellisesti merkittävät puut, viljat ja muutaman yleisimmän rikkaruohon. Nisäkkäistä suurimmat ja hyönteisistä leppäkertun. Toisin sanoen he eivät tunne luontoa juuri sen paremmin kun normaali kaupunkilainenkaan.”

-

Kuitenkin täällä on maa- ja metsätalousyrittäjiä, jotka työskentelevät vuosittain viikkotolkulla metsissä (kuten minäkin). Pakostakin törmää kasveihin ja eläimiin. Ja ainakin kansanomaiset, kyläkunnittain ehkä vaihtelevat nimet opitaan. Emmekä ole huomanneet mitään dramaattista lajien häviämistä. Keskusteluissa alan ihmisten kesken pikemminkin puhutaan siitä, että monet lajit ovat runsastumassa, varsinkin pellon ja metsänhoidon kannalta liiaksikin.

JOTEN, uskottavuuden säilyttämiseksi, saattaisi olla viisasta saarnata vain mikrobien sukupuutosta. Sitä ei paljaalla maalaissilmällä pysty huuhaaksi huomaamaan. Mutta metsään jäänyt tuulenkaato kyllä lahoaa, ja sen näkee. Että ihan kuollut ei sienikuntakaan ole----

-

-

Matti Pekkarinen