Säilörehu (nurmisäilörehu)                

1. Yleistä

Säilörehua on tehty noin 50 vuoden ajan. Syitä, miksi se on jo suurelta osin syrjäyttänyt heinän: 

• sääriski pienempi, varsinkin tuoresäilörehulla. Esikuivatussa säilörehussa sään merkitys on jo hieman suurempi.
• rehuarvo parempi (sopii korkeatuottoiselle karjalle, mahdollistaa korkeat tuotokset)
• helpompi koneellistaa
• mahdollistaa voimaperäisen viljelyn. Lako ja suuri kasvustomassa ei haittaa siten kuin heinänteossa.

2. Säilörehun laatu

Ruohon koostumus / säilörehun koostumus

• sokeripitoisuus ja valkuais-% kääntäen verrannollisia.
• runsas typpilannoitus tuottaa valkuaisrikasta nurmirehua runsaasti. Yhteyttämisessä syntyvä sokeri pystyy tällöin    muuttumaan heti valkuaisaineiksi,eikä kasviin kerry sokereita.
• sokeri on maittavuuden kannalta arvokasta
• apila sisältää vähemmän sokereita kuin nurmiheinät.
• säilörehun teossa bakteeritoiminta syö osan sokerista
• märkänä tehtäessä suuri osa sokerista poistuu puristenesteen mukana
• esikuivatulla selvästi enemmän sokeria (parempi maittavuus)
• esikuivatusta ei tule puristenestettä. Niinpä sen sisältämä kaliumkaan ei poistu rehusta. Esikuivattu säilörehu sisältää kaliumia eläimen kannalta liikaa (saattaa haitata lehmän Mg- ja Na- hyväksikäyttöä?). 

MTT: Artturi

Korjuuaika

Nurmen vanhetessa sen kuitupitoisuus nousee ja sulavuus siksi laskee. Valkuaispitoisuus laskee. Sadon määrä tietenkin nousee. Korjuiden ajoitus riippuu myös siitä, aiotaanko korjata kaksi vai kolme satoa kesässä. Viljelijä tekee ratkaisunsa karjan tarpeiden perusteella.

• korkeatuottoinen karja tarvitsee sulavaa ja valkuaisrikasta säilörehua, varsinkin, jos sen ohessa syötetään heinää tai muuta täyttävää ja melko valkuaisköyhää rehua.
• matalammalla tuotostasolla säilörehu voi olla vanhempana tehtyä, täyttävämpää. Näin varsinkin, jos muuta karkearehua ei anneta.

Karkea yleisohje: Niitto viimeistään nurmiheinien tähkälletulovaiheessa, riippuen siitä, arvostetaanko ja tarvitaanko korkeaa sulavuutta ja valkuaispitoisuutta vaiko suurta ry-satoa. (ja aiotaanko niittää kolme satoa kesässä) ... ja korjuun aloitus hieman riippuen siitäkin, miten kauan korjuu kestää.

Korjuukerrat

Yleensä suurin sato saadaan kaksiniittomenetelmällä, mutta tällöin sulavuus ja valkuaispitoisuus ovat alemmat kuin kolme- tai neljäniittomenetelmällä.

Säilönnän onnistuminen

Tuore, ravintorikas kasvimassa on monille pieneliöille sopivaa ravintoa. Se pilaantuu herkästi. Eliötoimintaa voidaan ohjailla ja rajoittaa monin keinoin. Suotava ja toivottava pieneliötoiminta on maitohappokäyminen.

• säilöntä hapettomasti, ilmatiiviisti. Rehu poljetaan tiukkaan laakasiilossa ja aumassa. Tornisiilossa käytetään painoja ainakin 300 kg neliömetriä kohden. Tiivis muovi eristää rehun ulkoilmasta.
• puhtaus: rehun sekaan ei saisi päästä multaa eikä  muita epäpuhtauksia.
• happamuus: käytetään 3-5 litraa happoa (muurahais-) rehutonnia kohden. Apilapitoisella nurmella käytetään suurimmat ohjearvot, heinäkasveilla ja varsin sokeripitoisella sokerijuurikkaan naatilla alimmat arvot (usein naatit säilötään täysin ilman happoa). Hapolla annetaan riittävä alkuhappamuus, jotta haitalliset toiminnat kuten kasvin oma hengitys sekä voihappokäyminen saadaan hillityksi. Maitohappokäyminen edistyy kyllä, kuten suotavaa onkin. Käyminen kuluttaa rehun sokereita. 
• valikoivat tehoaineet. Bentsoehappo estää homeiden kasvua ja rehun kuumenemista avatussa siilossa ja varsinkin tarhasyötössä kesäisin. (Aiemmin on käytetty formaldehydipitoisia säilöntäaineitakin)
• maitohappobakteerilisäys, ns. biologisissa säilöntäaineissa. Toimii varsinkin, jos hygienia on kunnossa, jolloin kilpailevia (haitallisia) bakteereja on vähän.
•  

(Apilan viljely- Tieto Tuottamaan)

Apilan kasvihapoilla on säilömistä vaikeuttava, pH:ta puskuroiva ominaisuus. Samoin sokerin vähäisyys voi vaikeuttaa säilönnässä toivottavaa maitohappokäymistä. Apilan säilönnässä tulee käyttää riittävä määrä säilöntäainetta (miel. happopohjaista)

kasvi-etusivulle