Maa 

 

 

 

 

 

 

 

Matti Pekkarinen

Kauas missä katse kantaa yli peltojen, missä kaartaa taivon rantaa salo sininen, siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien.

kasvi-etusivulle

KIVENNÄISMAAN GEOLOGINEN HISTORIA 

JÄÄKAUSI

Maaperämme on pääosin syntynyt mannerjään sulamisvaiheessa, joka alkoi noin 12000 vuotta sitten. Luoteesta kaakkoon liikkuvat, jopa kolmen kilometrin paksuiset jäämassat ottivat mukaansa vanhan irtonaisen maapeitteen. Jää murskasi kiviä ja kalliota muodostaen uutta kivennäismaata.

Jään alla maankuori painui kuopalle. Jään vetäytyessä sen eteläpuolelle syntyi suuri suolaton meri joka peitti laajalti nykyisen Itämeren rantamaita. Jään alla sijainnut POHJAMOREENI jäi paikalleen meren pohjaan, mutta jään sisäosiin joutuneen aineksen meren rantatyrskyt huuhtoivat mukaansa. Tyrskykulutuksen seurauksena syntyi runsaasti hienoa maa-ainesta, joka meressä lajittui ja kerrostui nykyiselleen. 

         Kun jään reuna pysyi ajoittain samalla kohdalla, sen eteen kasautui ns. PÄÄTEMOREENEJA. Näistä mahtavin, Salpausselkä, muodostui vyöhykkeelle, jossa jään reuna liikehti edestakaisin useiden vuosisatojen ajan työntäen uusia maakerroksia entisten päälle. PITKITTÄISHARJUT taas ovat syntyneet jäätiköiltä virtaavien jokien suistoista. Niissä maa-aines on enemmän lajittunutta. 

         KERRALLISET SAVET eli lustosavet, Etelä-Suomessa ovat syntyneet sulamisvesien lajittelutyön tuloksena. Kesäisin sulamisvedet toivat mereen paljon maa-ainesta, josta karkeimmat hiukkaset painuivat pian pohjaan muodostaen nyt havaittavat vaaleat vuosikerranosat. Talvella laskeutui vain hienompaa ainesta muodostaen ohuen ,tummempana havaittavan kerroksen. Näin syntyivät Etelä-Suomen laajat aitosavialueet. 

         HIETA- JA HIUESAVET ovat syntyneet maannousemisen myötä. Tällöin aallokko huuhtoi kallioiden ja moreenikumpujen lakia, ja ympäristöön muodostui (aitosavien päälle)ohuita hiesu- ja hiuesavikerroksia. Näissä ei ole havaittavissa kerroksellisuutta. 

         MOREENIMAAT sijaitsevat yleensä Sisä-Suomessa, missä maa jäistä vapautuessaan jäi kuiville, veden lajittelutyön ulottumattomiin. Vaarojen ja mäkien rinteet saattavat olla aallokon huuhtomat, ja notkossa on usein lajittuneena hienoimpia aineksia.  

         LITORINASAVET, URPASAVET, "ALUNAMAAT, HAPPAMAT SAVET" ovat syntyneet jääkauden viimeisten vaiheiden aikana 7500-7000 v sitten. Tällöin  oli avautunut Itämereen laaja yhteys Atlantilta (Tanskan salmet),joka muutti veden suolaiseksi. Näissä ei ole kerroksellisuutta, koska suolaisessa vedessä selkeytyminen on nopeampaa. Orgaanisen aineksen määrä on huomattava (aiemmat savimuodostumat humuksettomia).Rikkiä esiintyy usein suuria määriä aiheuttaen happamuutta. Ominaista on myös pysyvä halkeilu,johtuen eloperäisestä liejuaineksesta (eduksi kuivatukselle)

 

 

1. MAALAJIT JA MAALAJILUOKITUKSET  (karttakuva: Viljavuuspalvelu)

Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies, luonnon voitto loitsuvoimin, synnyt syvät ties. Kotipelto kasvun kantoi, raatajalle onnen antoi lämmin kotilies.

 a) kivennäismaat

Luokittelu raekoon perusteella: vaikuttaa

 

HIEKKAMAAT

 

HIETAMAAT Ht, HHt, KHt

 

KHt 0.06-0.2 mm

 

HHt 0.002-0.06 mm

 

HIESUMAAT

 

HIUEMAAT

 

SAVES, SAVIMAAT

 

SAVES

 

SAVIMAAT

 

 

AITOSAVI

 

HIETASAVI ja HIESUSAVI ja HIUESAVI

 

MOREENIMAAT Mr

  

 

MEKAANINEN MAA-ANALYYSI KIVENNÄISMAANÄYTTEISTÄ

 

  

Maalajikolmio

 

   

b) Eloperäiset maalajit

(tarkempi tieto esim: Salaojittajan käsikirja 1A, sekä Kasvinviljelyoppi 1 (toim. Pekka Köppä) sekä Reijo Heinonen: Maa, viljely ja ympäristö) 

Eloperäisen ja kivennäisaineksen muodostamat sekamaalajit

1. Liejusavet :1-2% orgaanista ainesta (jos yli 6, nimeksi lieju)

 

2. Lieju : 6-20% orgaanista ainesta, kivennäisaineksena usein hiesu

 

Varsinaiset eloperäiset maat

1. Turvemaat
  • Turvetta syntyy siellä, missä märkyys (hapettomuus) estää mikrobiologista hajotusta.
  • Syntyvän turpeen laatu riippuu suon syntytavasta, kivennäismaan laadusta, kasvilajeista sekä ilmastosta.
  • syntyneet vesien kasvaessa umpeen tai tulva-alueiden,metsien  tai merestä kohonneen maan soistuessa

  • osuus Suomen peltomaista 22.8%

  • Suomen maapinta-alasta noin kolmannes suota

  • turvekerros syntyy suon kasvien jätteistä:sammalet,sarat,heinät,puut

 

Tässä suo syntyy lammen umpeenkasvun myötä.
  • Karkeana jakona voidaan käyttää jakoa mutasuoturpeisiin ja rahkaturpeisiin
  • mutasuoturpeet pidemmälle maatuneita, pH korkeampi, kasvilajeina kortteet, ruo'ot, saraheinät (+puuta)
  • rahkaturpeet happamampia (pH alle 4,5), usein vaillinaisesti maatuneita

 

Mutasuoturpeet

Rahkaturpeet

MAATUMISASTE ,huminositeetti H 1-10 on myös tärkeä ominaisuus  

 

Eloperäisten maiden erityisominaisuudet

a) Happamuus (saakin olla alempi, humusaineet sitovat Al:n haitattomaksi)... 

b) Yl. alavia... hallanarkoja... lämmöneristeitä... saveus auttaa ... Saarijärven salomailla Paavo viljeli hallaisia peltoja: miksi nykyään vähempi hallaa?

c) Rousteelle alttiita: ei ruista eikä syksyllä nurmenkylvöä 

d) Puita ("hakoja")... ellei aikoinaan tehty ihan avosuosta (jolloin taas on ravinneköyhää)

e) Pouta (kuivuus) ei  kiusaa koskaan (hyvä vedenvarastointikyky)...hyötykapasiteetti hyvä

f) Rakenneongelmia ei ole: helppo muokkaus (tosin kantavuus aiheuttaa ongelmia) (kohtia b ja f voidaan auttaa saveamalla tai hiekoittamalla tai syväkynnöllä (ohutturpeisilla) ... jyräyskin auttaa jonkin verran hallaan))

g) Soveltuvuus paras nurmiviljelyyn (apilattomat nurmet)... maan typpi heikentää apilan kilpailukykyä -viljoista kaura viihtyy hyvin! 

h) Lannoituksessa otettava huomioon luontaisen typen osuus

i) Lapissa ongelmia nurmienkin viljelyssä soilla, varsinkin perustamisen yhteydessä rouste kiusaa -pikanurmimenetelmällä hyviä tuloksia, samoin puhdas nurmenkylvö keväällä (ilman suojakasvia) -myös syksyllä tapahtuva kylvö (jolloin itää vain "piikille")

k) Ympäristöasiat: ravinnepäästöt -allaolevassa kuvassa typpipäästöt turvemaan kesannosta

 

 

 

Maalaji / kasvilajit

- mille lohkolle mitäkin?

Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus. Tääll' on suorana seistä ja kaatua joka miehellä oikeus.

 

1. Nurmikasvit

2. Viljat

 

3. Palkoviljat (herne, härkäpapu)

 

4. Rypsi, rapsi

5. Peruna

6. Sokerijuurikas

 

2. Mineraalit, kivilajit  

(esim Schumann: kivet ja mineraalit värikuvina)

 

KIVET MUODOSTUVAT MINERAALEISTA:

 

 

   

Mineraalit

1.KVARTSI SiO2-lasimainen  K=7

 

2:MAASÄLVÄT 2 lohkosuuntaa noin 90 K=6

a)kalimaasälpä KAlSi3O8

b)plagioklaasi,seoskiteitä

(O=1.40 Å   OH=1.42 Å  Na=0,97 Å  Ca=0,99Å  K=1,33Å)    1Å=10-8cm

 

c)maasälvänsijaiset syntyvät kiteytyvän magman ollessa piidioksidista köyhää. Ne ovat rakenteeltaan maasälpien kaltaisia, mutta sisältävät vähemmän piitä.

 

3.VERKKOSILIKAATIT  ,kiilteet

 

4:KETJU-JA NAUHASILIKAATIT

 

5.MUITA

 

 

Eri mineraalien esiintyminen maankuoressa 16 km syvyyteen:

 

NÄISTÄ MINERAALEISTA muodostuvat pääasiassa kivilajimme -kvartsipitoisia nimitetään happamiksi ja kvartsittomia emäksisiksi  -ks salaojittajan käsikirja IA s.43

 

 

Kivilajien luokittelu syntytavan perusteella: 

Kivilajien pääryhmien osuus maankuoresta 16 km syvyyteen

 

kivilajien luokitus:

-magmakivilajit:syvä- ja pintakivilajit

-metamorfiset kivilajit:sedimenttikivet ja kiteiset liuskeet

 

3. Maan multavuus ja eliöt Kyntö ja muukin muokkaus kuluttaa maata ja rikkoo luonnollista maan rakennetta. Tilannetta korjaa tulevaisuudessa yleistyvä SUORAKYLVÖ. Siinä maata ei muokata ollenkaan. Rakenne pysyy parempana. Rikkakasvit torjutaan kemikaaleilla, jotka nykyään ovat turvallisia ja ympäristöystävällisiä. Eroosio ja fosforipäästöt putoavat suorakylvöllä murto-osaan aiemmista.

 

 

Humus on pitkälle maatunutta orgaanista ainetta...kuolleiden kasvien jäännöstä

 

Maan pieneliöt hajottavat kuolleita kasvinosia....sivutuotteina hiilidioksidia ja vettä ja vapautuu ravinteita maahan (P,K,N...)..... syntyy humusta............ humuskin hajoaa pieneliöiden toiminnan tuloksena.... lopputuotteina hiilidioksidia ja vettä ja vapautuu ravinteita maahan (P,K,N...)

-yleisesti lahotus on pellossa liiankin nopeaa, joten humustaso laskee ja johtaa mm. maan rakenneongelmiin

 

HUMUSTASOON VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ :

 

1. Mitä suuremmat sadot, sitä enemmän kasvinjätettä... enemmän humusta

2. Kasvilajien välillä on eroja: nurmesta jää paljon orgaanista jätettä maahan, juurikasvien viljelyssä vähiten (varsinkin, jos naatitkin otetaan talteen)

3. Maan muokkaus, kaikenlainen kuohkeutus, lisää maan happimäärää ja vilkastuttaa pieneliötoimintaa: lahotustoiminta kiihtyy ja humus vähenee

4. Kalkituksella on satoa lisäävä ominaisuus, mutta myös lahotustyötä nopeuttava ominaisuus 

5. Turpeen lisäyksellä voidaan humusta lisätä, mutta se tulee kalliiksi (min 100 kuutio-m /ha?)

6. Lietelanta/ kuivalanta ? On jokseenkin sama vaikutus maan humustaloudelle, sillä lietelantatilalla oljet kynnetään heti maahan.... kuivalantatilalla "kierrätetään" navetan kautta

7. "Raaka" kuivalanta/ kompostoitu lanta ? Raaka on humustalouden kannalta parempi, sillä se kestää maassa kauemmin ... samoin lahotuksessa vapautuva CO2 tulee paremmin kasvuston hyödyksi ("maanhengitys")... samoin typpi saadaan tarkemmin hyödyksi

 

 

Maan pieneliöt

Mikrobien toiminta

 

Normaalissa viljelysmaassa on aina kirjava mikrobikasvusto. joka käsittää monia pienelioryhmiä homesienistä satoihin erilaisiin bakteereihin saakka.

Näiden kesken ilmenee sekä kilpailua ravinnosta että pitkälle menevää keskinäistä yhteistoimintaa. Hetkellisesti jokin eliöryhmä saattaa päästä valta-asemaan joutuakseen vuorostaan luovuttamaan sen seuraavalle ryhmälle, jota uudet olosuhteet suosivat ja joka ehkä käyttää ravintonaan edellisen ryhmän jätteitä ja kuolleita soluja. Välittömät elinmahdollisuutensa menettänyt ryhmä lopettaa aktiivisen toimintansa ja jää säilyvinä kestomuotoina odottamaan seuraavaa tilaisuutta.

 

Juuristo. oljet. lanta. odelma ym. kasvinjätteet LAHOAVAT

                                       

Varsinainen humus on hitaasti edelleen hajaantuva jäännös 

 

Mikrobien keskeisenä tehtävänä luonnon taloudessa on kasvinjätteiden hajottaminen takaisin rakennusaineikseen hiilihapoksi, vedeksi ja yksinkertaisiksi suoloiksi, joita uudet kasvisukupolvet voivat käyttää hyväkseen  (alkuaineiden kiertokulku). Hajotustyötä suorittavien mikrobien elintoiminta on periaatteessa aivan samanlaista kuin korkeampien eläinten: ne tarvitsevat ravinnokseen orgaanista ainesta,"polttavat" siitä osan energiantarpeensa tyydyttämiseksi, käyttävät osan solujensa rakennusaineeksi, jättävät jäljelle kelvottomat ainekset.

Kaasumaisena vapautuva hiilihappo (CO2) tihkuu maan huokosista   yhdessä juurten  hengityksessä muodostuvan hiilihapon kanssa maan pinnalle. jossa se lisää kasviston sisäisen ilmakerroksen CO2- pitoisuutta. Tätä tapahtumaa sanotaan maan hengitykseksi. Ravinteet vapautuvat pääasiassa samoissa muodoissa. joissa ne esiintyvät lannoitteissa ja niiden kohtalotkin ovat sen jälkeen samat kuin lannoitteissa annettujen aineiden. 

 

Maan eläimet

Kastemadot ja muut maassa möyrivät pienet eläimet täydentävät sekoitus- ja kuohkeutustyöllään mikrobitoiminnan  hyödyllisiä vaikutuksia. Niiden ruuansulatuskanavan kautta kulkee vuosittain suuri määrä maata ja kasvinjätteitä, jotka joutuvat siten perusteellisen kemiallismikrobiologisen hajotustyön kohteeksi.

Tuloksena on mm. runsaasti lima-ainesta, jonka ansiosta matojen ulosteet muodostavat maanrakenteen kannalta suotuisia vettä kestäviä muruja. Eläinten kaivamat käytävät tehostavat  myös maan tuuletusta ja helpottavat veden ja juurten tunkeutumista maahan.

Kastemadot asettavat maan fysikaalisille ja kemiallisille ominaisuuksille suunnilleen samat vaatimukset kuin vaateliaat viljelyskasvit. Lisäksi ne tarvitsevat jatkuvasti eloperäistä jätettä ravinnokseen ja myös jonkinlaista suojaavaa katetta maanpinnalla.

Parhaiten ne menestyvät laidunnurmissa, joissa on aina tarjolla ravinnoksi juuria, lehtiä ja lantaa. Erityisen hyvin madot viihtyvät myös heinäkompostissa, mutta maan hedelmällisyyden lisäämiseksi niitä ei kannata "viljellä", sillä ensinnäkin kompostikasassa lisääntyvät voimakkaimmin sellaiset matolajit, jotka  menestyvät pellossa huonosti, ja toisekseen matoja kyllä ilmaantuu vanhoilla viljelysalueilla muutenkin sellaisiin maihin. joissa niillä on menestymisen edellytykset.        

bakteerit

sienet