Maa                Matti Pekkarinen

kasvi-etusivulle

KIVENNÄISMAAN GEOLOGINEN HISTORIA 

JÄÄKAUSI

Maaperämme on pääosin syntynyt mannerjään sulamisvaiheessa, joka alkoi noin 12000 vuotta sitten. Luoteesta kaakkoon liikkuvat, jopa kolmen kilometrin paksuiset jäämassat ottivat mukaansa vanhan irtonaisen maapeitteen. Jää murskasi kiviä ja kalliota muodostaen uutta kivennäismaata.

Jään alla maankuori painui kuopalle. Jään vetäytyessä sen eteläpuolelle syntyi suuri suolaton meri joka peitti laajalti nykyisen Itämeren rantamaita. Jään alla sijainnut POHJAMOREENI jäi paikalleen meren pohjaan, mutta jään sisäosiin joutuneen aineksen meren rantatyrskyt huuhtoivat mukaansa. Tyrskykulutuksen seurauksena syntyi runsaasti hienoa maa-ainesta, joka meressä lajittui ja kerrostui nykyiselleen. 

         Kun jään reuna pysyi ajoittain samalla kohdalla, sen eteen kasautui ns. PÄÄTEMOREENEJA. Näistä mahtavin, Salpausselkä, muodostui vyöhykkeelle, jossa jään reuna liikehti edestakaisin useiden vuosisatojen ajan työntäen uusia maakerroksia entisten päälle. PITKITTÄISHARJUT taas ovat syntyneet jäätiköiltä virtaavien jokien suistoista. Niissä maa-aines on enemmän lajittunutta. 

         KERRALLISET SAVET eli lustosavet, Etelä-Suomessa ovat syntyneet sulamisvesien lajittelutyön tuloksena. Kesäisin sulamisvedet toivat mereen paljon maa-ainesta, josta karkeimmat hiukkaset painuivat pian pohjaan muodostaen nyt havaittavat vaaleat vuosikerranosat. Talvella laskeutui vain hienompaa ainesta muodostaen ohuen ,tummempana havaittavan kerroksen. Näin syntyivät Etelä-Suomen laajat aitosavialueet. 

         HIETA- JA HIUESAVET ovat syntyneet maannousemisen myötä. Tällöin aallokko huuhtoi kallioiden ja moreenikumpujen lakia, ja ympäristöön muodostui (aitosavien päälle)ohuita hiesu- ja hiuesavikerroksia. Näissä ei ole havaittavissa kerroksellisuutta. 

         MOREENIMAAT sijaitsevat yleensä Sisä-Suomessa, missä maa jäistä vapautuessaan jäi kuiville, veden lajittelutyön ulottumattomiin. Vaarojen ja mäkien rinteet saattavat olla aallokon huuhtomat, ja notkossa on usein lajittuneena hienoimpia aineksia.  

         LITORINASAVET, URPASAVET, "ALUNAMAAT, HAPPAMAT SAVET" ovat syntyneet jääkauden viimeisten vaiheiden aikana 7500-7000 v sitten. Tällöin  oli avautunut Itämereen laaja yhteys Atlantilta (Tanskan salmet),joka muutti veden suolaiseksi. Näissä ei ole kerroksellisuutta, koska suolaisessa vedessä selkeytyminen on nopeampaa. Orgaanisen aineksen määrä on huomattava (aiemmat savimuodostumat humuksettomia).Rikkiä esiintyy usein suuria määriä aiheuttaen happamuutta. Ominaista on myös pysyvä halkeilu,johtuen eloperäisestä liejuaineksesta (eduksi kuivatukselle)

1. MAALAJIT JA MAALAJILUOKITUKSET  (karttakuva: Viljavuuspalvelu)

 a) kivennäismaat

Luokittelu raekoon perusteella: vaikuttaa

• -rakenteeseen: tiivis / ilmava......hiukkasrakenne/mururakenne.  -juurien kasvuvastus, juuristotilavuus, hapensaanti(maan kaasunvaihto),mururakenteisilla murujen kestävyys (sateita ja tallaamista vastaan)

• -muokkausvastus..."jäykät ja kevyet maat"

• -vesitalouteen: maan vedenvarastointi- eli vedenpidätyskyky, kapillaarinen kulkeutuminen

• -maan aktiiviseen pinta-alaan ravinteenvarastoinnissa

HIEKKAMAAT

• - raekoko 0.2-2mm

• - poutivia, ravinneköyhiä, ilmavia, "siistejä" perunamaita, ruismaita

• -2,4% Suomen peltomaista

HIETAMAAT Ht, HHt, KHt

KHt 0.06-0.2 mm

• -väri kellanruskea, rakeet silminnähtäviä

• -kuohkea, helppo muokata, ojat pysyvät auki

• -ravinnepuutoksia, rav. varastointikyky heikko

• -poutivuutta

• -peruna- ja ruismaita

• -jyvitys 70

HHt 0.002-0.06 mm

• -rakeet vaikeasti silmin havaittavissa, tuntuvat kuitenkin sormien  välissä hierrettäessä- väri kellanharmaa

• - yksihiukkeinen tai löyhän kokkareinen

• -kosteussuhteet erinomaiset hyvän kapillaarisuuden ja kohtalaisen vedenpidätyskyvyn ansiosta (lisäksi helppo juurten kasvu)

• -juoksevaa: ojat saatavat jonkin verran sortua (hiesulla pahemmin)

• - rav pidätys suht. hyvä

• - parhaita viljelymaita (jyvitys 100)

• -hiedat yhteensä 18,5 % Suomen pelloista

HIESUMAAT

• -raekoko 0.002-0.02 mm

• -rakenneongelmien vuoksi huonoa viljelymaata, varsinkin jos muiden lajitteiden osuus on vähäinen, eikä ole riittävästi humusta

• -vaaleaa, kuivana pölisevää ja tarttuvaa, muistuttaa perunajauhoa

• -märkänä kittimäistä hytkyvää massaa

• - melkein vettä läpäisemätöntä...tiivis jankko...poutivaa

• - roustetta

• -juoksevaa; ojat eivät pysy kunnossa

• -liettyvää---kuorettumisongelmia

• - viljanviljelyssä kevätkyntö voisi hieman vähentää tiiviyshaittoja

• - parhaimmillaan nurmella

• - jyvitys 40,osuus  7,9 %

HIUEMAAT

• -hiesun ja hiedan "tasaväkisiä" seoksia---ominaisuudet siltä väliltä

• -osuus 6,9 %

SAVES, SAVIMAAT

• -savimaat sis. savesta yli 30%

SAVES

• -raekoko alle 0.002 mm ;"juoksevan" ja "sitovan" maa-aineksen raja

• -aktiivista pintaa 15-800 m2

• -primäärisiä mineraaleja: hienoksi jauhaantunut kvartsi ja maasälpä 10%

• -savimineraaleja (kiilteestä kem. rapautuneita) 70%

• -vapaita oksideja, amorfisia (ei kiteisiä) Fe- ja Mn- ja alumiinihydroksidit  polymeroituneina n.20%

• -tärkeimpänä savimineraalit, joissa osa biotiitin Si4+  korvautunut Al3+,Fe2+,Mg2+:lla---negatiivinen nettovaraus---kationinpidätys

• -saveksessa voidaan erottaa "karkea" savesfraktio,yli 0.0002mm ja hieno saves,alle 0.0002mm

• -vasta hienolla saveksella on tehokas sitomiskyky muruja muodostavana "sementtinä"

• -suuri saves-% maassa merkitsee usein myös korkeaa hienon saveksen osuutta-- analyysiteknisten vaikeuksien vuoksi tyydytään määrittämään vain saveksen kokonaismäärä

SAVIMAAT

• -kosteana muovailtavia, kuivana kovia, voimakas halkeilu

• -leikkauspinta kiiltävä ja jauhoamaton

• -hidas kapillaarinen liike (ylös---alas)

• -osuus 30.6%

AITOSAVI

• -savesta yli 60%

• -muovailtavuus:1 mm nauha

• -tummaa, särmikkäitä kokkareita, lujia muruja

• -muokkausajankohta tärkeä

• -voimakas halkeilu, kastuminen sateissa hidasta, joten halkeamat pysyvät yl. auki läpi kesän---auttaa kuivatusta ja myös juurten kasvua kuivina kesinä

HIETASAVI ja HIESUSAVI ja HIUESAVI

• -savesta 30-60%

• -liettymistaipumusta ja tiivistymistä sitä enemmän,mitä vähemmän savesta

• -hietasavella haitat pienemmät

• -poutivia

MOREENIMAAT Mr

• -sekalajitteisia,usein kivisiä---nimi vallitsevan lajitteen mukaan , esim HkMr

• -Suomen yleisin maalajiryhmä,yl.metsämaita

• -yleensä lähinnä kallioperää;päälle voinut kerrostua muita maalajeja, varsinkin alavilla paikoilla

• -vähäkivinen hietamoreeni erinomaista peltomaata

MEKAANINEN MAA-ANALYYSI KIVENNÄISMAANÄYTTEISTÄ

• - punnitse 50 grammaa kuivaa näytettä

• - riko tarkoin kokkareet ja murut

• - seulo maa tarkoitukseen sopivalla seulasarjalla

• - laske lajitteiden %-osuudet

• - nimeä maalaji käyttäen apuna allaolevaa  maalajikolmiota

Maalajikolmio

b) Eloperäiset maalajit

(tarkempi tieto esim: Salaojittajan käsikirja 1A, sekä Kasvinviljelyoppi 1 (toim. Pekka Köppä) sekä Reijo Heinonen: Maa, viljely ja ympäristö) 

Eloperäisen ja kivennäisaineksen muodostamat sekamaalajit

• seisovaan veteen laskeutuneesta saveksesta ja orgaanisesta aineksesta, mannerjään sulamisvaiheessa muodostunutta
• Laaja-alaisin liejusaviesiintymämme on rannikkoalueen happamat liejusavet eli urpasavet
• entistä merenpohjaa, happamia, alunaa=rikkiyhdisteitä, syvät kerrokset sinimustia, kuivuessaan vaalenee
• helppokaivuisia, ei niin sitkeää ja raskasta kuin aitosavi
• kuivakuorikerroksessa ruosteista mururakennetta
• kuivumisrakoilua, pysyvää... suuri imuojaväli

• huonommin muovailtavissa kuin savi
• järvenlaskun yhteydessä lieju painuu ja halkeilee, kuivana kevyttä
• ruskeanvihertävä kosteana
• väri riippuu vedestä, johon se on aikanaan syntynyt
• mustanruskeasta liejusta käytetään nimitystä järvimuta (sis. org. ainesta yl. 20-40%)

Varsinaiset eloperäiset maat

1. Turvemaat Turvetta syntyy siellä, missä märkyys (hapettomuus) estää mikrobiologista hajotusta. Syntyvän turpeen laatu riippuu suon syntytavasta, kivennäismaan laadusta, kasvilajeista sekä ilmastosta. syntyneet vesien kasvaessa umpeen tai tulva-alueiden,metsien  tai merestä kohonneen maan soistuessa osuus Suomen peltomaista 22.8% Suomen maapinta-alasta noin kolmannes suota turvekerros syntyy suon kasvien jätteistä:sammalet,sarat,heinät,puut

Karkeana jakona voidaan käyttää jakoa mutasuoturpeisiin ja rahkaturpeisiin mutasuoturpeet pidemmälle maatuneita, pH korkeampi, kasvilajeina kortteet, ruo'ot, saraheinät (+puuta) rahkaturpeet happamampia (pH alle 4,5), usein vaillinaisesti maatuneita

• vaateliaista kasvilajeista==>viljavaa

• ruskosammalsaraturve   BCt  pH 5.7

• saraturve Ct   pH 5.0

• metsäsaraturve LCt  pH 4.8

• rahkasaraturve SCt  pH 4.7

• sararahkaturve CSt  pH 4.2

• metsärahkaturve LSt  pH 4.1

• rahkaturve St   pH 3.6  

a) Happamuus (saakin olla alempi, humusaineet sitovat Al:n haitattomaksi)... 

b) Yl. alavia... hallanarkoja... lämmöneristeitä... saveus auttaa ... Saarijärven salomailla Paavo viljeli hallaisia peltoja: miksi nykyään vähempi hallaa?

• soita ei enää raivata: kivennäismaat parempia... kivet ja kannot nykykoneilla helposti pois
• kaikkia entisiä suopeltoja ei enää viljellä
• on opittu: kevätkylvöt aiemmin... ei viljaa soille (vaan nurmiviljely, vain 100 vuotta vanhaa)
• aiemmin suo oli arvokas: luovutti typpeä, jota ei muualta saatu
• turvetta "kannettiin" kivennäismaillekin

c) Rousteelle alttiita: ei ruista eikä syksyllä nurmenkylvöä 

d) Puita ("hakoja")... ellei aikoinaan tehty ihan avosuosta (jolloin taas on ravinneköyhää)

e) Pouta (kuivuus) ei  kiusaa koskaan (hyvä vedenvarastointikyky)...hyötykapasiteetti hyvä

f) Rakenneongelmia ei ole: helppo muokkaus (tosin kantavuus aiheuttaa ongelmia) (kohtia b ja f voidaan auttaa saveamalla tai hiekoittamalla tai syväkynnöllä (ohutturpeisilla) ... jyräyskin auttaa jonkin verran hallaan))

g) Soveltuvuus paras nurmiviljelyyn (apilattomat nurmet)... maan typpi heikentää apilan kilpailukykyä -viljoista kaura viihtyy hyvin! 

h) Lannoituksessa otettava huomioon luontaisen typen osuus

• Etelä- Suomessa suurempi... maa lämpenee kunnolla ja lahotus käynnistyy - samasta syystä soita onkin enimmäkseen pohjoisessa (etelämpänä lahotus voittaa turpeen muodostuksen)
• niinpä E-S eloperäisiä tulee lannoittaa vähemmällä typellä kuin P-S !!!!  
• eloperäisiä voidaan viljellä ainakin näennäisesti ymp. ystävällisesti
• sadot sisältävät usein typpeä enemmän kuin lannoituksessa on annettu (vanhempi kansa, varsinkin kivennäismailla, sanoisi ryöstöviljelyksi)... taseet muutenkin huonoja lyhyellä aikavälillä tapahtuvaan tarkasteluun

i) Lapissa ongelmia nurmienkin viljelyssä soilla, varsinkin perustamisen yhteydessä rouste kiusaa -pikanurmimenetelmällä hyviä tuloksia, samoin puhdas nurmenkylvö keväällä (ilman suojakasvia) -myös syksyllä tapahtuva kylvö (jolloin itää vain "piikille")

k) Ympäristöasiat: ravinnepäästöt -allaolevassa kuvassa typpipäästöt turvemaan kesannosta

Maalaji / kasvilajit - mille lohkolle mitäkin?

• -nurmiheinät yl miel. hikeville maille... koiranheinä kestää poutaa
• -puna-apila jäykillä mailla parhaimmillaan, ei happamille...... alsikeap. hikevillä, saa olla hapankin
• - karkeilla kiv mailla tauteja enemmän (apilamätä...)
• -yksivuotinen raiheinä vaatii hikevän maan !
• NURMILLA kyse on sadon määrästä sekä kasvin viihtyvyydestä ja kilpailukyvystä... "nurmen kestävyys"

• -ohra kalkitulle kiv. maalle (vars. 2-tahoinen) parhaita "multavat hienohietamaat"
• -ks. eri ohratyyppien pH-erot
• -kaura aivan eri luokkaa: viihtyy happamassa, multamailla, turpeella (kasvuajan kanssa voi suolla tulla ongelmia)
• -ks ohran ja kauran vertailut
• -ruis viihtyy melko happamassakin... rouste rajoittaa vilj. tietyillä maalajeilla... samoin liika typpi elop. mailla?.... ei kärsi poudasta !!!! HUOM: syysviljoilla kuorettuminen ei haittaa !
• -kevätvehnä miel kivennäismailla (vm?)... poudanarkakin
• KAIKILLE LEIPÄVILJOILLE on tärkeää lohkon tasalaatuisuus (saadaan tasainen tuleentuminen... hyvä sadon laatu)
• -mallasohralla hiesu huono ... jälkiversonta heikentää sadon laatua (myös kevätvehnällä)... mallasohra miel. vm kiv. maalla ! (valk. pitoisuus mahd. alas!)

• -vähämultaiset kiv maat... (tuleentuminen viivästyy, jos maassa paljon N)... nopeinta tiiviillä mailla (poudan vaivaamilla?)... härkäpavulle runsaampi vedensaanti tärkeä

• -aurinkoinen ja lämmin paikka, miel hikevä (HHt) (ei kuoretu, ei poudi)... pH-vaatimus alhainen

• -karkea kivennäismaaparas, miel. kivetön... vedentarve iso.... ojitus kuitenkin oltava kunnossa
• -eloper. mailla ongelmana liika N... laatu kärsii (samoin hallanriski isompi)
• -turvemaat sopivat kyllä siemenperunan tuottamiseen (tauteja turpeessa vähemmän....).....
• -halla uhkana alku- ja loppukesällä.... mäkipelloilla riski pienin
• -varhaisperunan tuotannossa erityisen tärkeää sopiva kasvupaikka, lämpimyys, kevätkyntö, matala istutus....

• -hiesumaiden ongelmana epätas taimettuminen
• -muut maat ok... kunhan rakenne kunnossa (paljon mek. käsittelyä...)
• -ojitus kunnossa
• -pH korkealla !!!

2. Mineraalit, kivilajit

(esim Schumann: kivet ja mineraalit värikuvina)

KIVET MUODOSTUVAT MINERAALEISTA:

• -tärkeimmät alkuaineet:O,Si,Al,Fe,Mg,Ca,Na,K

• -Silikaatit SiO2-johdannaisineen tärkeimmät---"piihapon suoloja"(H4SiO4)

• -rakenne perustuu Si-O-tetraedriin.... hilarakenne

Mineraalit

1.KVARTSI SiO2-lasimainen  K=7

• a)maitokvartsi

• b)ruusukvartsi

• c)ametisti,puolijalo,violetti

• d)sitriini,keltainen

• e)savukvartsi  ............jne

2:MAASÄLVÄT 2 lohkosuuntaa noin 90 K=6

a)kalimaasälpä KAlSi3O8

• 4(Si+4O2)-------K+Al+3Si+43O-28,eli yksi piiatomi neljästä korvautunut  Al+K:lla . kidemuodot vaihtelevat (polymorfia)riippuen syntylämpötilasta

• punertava (ruostetta seassa ,Fe)tai vaaleanharmaa...graniitin väri!

b)plagioklaasi,seoskiteitä

• albiitti NaAlSi3O8

• anortiitti CaAl2Si2O8     -seos esim Ab5 An95 =An95  -Albiitti An0-An10

• Oligoklaasi An10-An30     "happamat plagioklaasit"

• Andesiini   An30-An50

• Labradoriitti An50-An70

• Bytowniitti   An70-An90    "emäksiset plagioklaasit"

• Anortiitti    An90-An100

• -tummanharmaa väri

(O=1.40 Å   OH=1.42 Å  Na=0,97 Å  Ca=0,99Å  K=1,33Å)    1Å=10-8cm

c)maasälvänsijaiset syntyvät kiteytyvän magman ollessa piidioksidista köyhää. Ne ovat rakenteeltaan maasälpien kaltaisia, mutta sisältävät vähemmän piitä.

3.VERKKOSILIKAATIT  ,kiilteet

• -suomuisia (1 lohkosuunta),pehmeitä

• -alumiinisilikaattirunko

• -esim kaoliniitti Al4Si4O10(OH)8

• -muita:biotiitti K(Mg,Fe)3(AlSi3O10)(OH)2   ...kloriitti,flogopiitti...

4:KETJU-JA NAUHASILIKAATIT

• -pyrokseenit ja amfibolit  ,rauta-magnesium-mineraaleja

• -pyroks.esim diopsidi Ca(Mg,Fe)Si2O6 vihreä

• -amfib.esim.sarvivälke Ca2(Mg,Fe)5Si8O22(OH)2+Na+Al musta

5.MUITA

• -ilmeniitti FeTiO3   -hematiitti Fe2O3   -magnetiitti Fe3O4

Eri mineraalien esiintyminen maankuoressa 16 km syvyyteen:

• maasälvät ja niiden sijaiset  60%

• pyrokseenit ja amfibolit    16

• kvartsi    12

• kiilteet   4

• muut mineraalit   8

NÄISTÄ MINERAALEISTA muodostuvat pääasiassa kivilajimme -kvartsipitoisia nimitetään happamiksi ja kvartsittomia emäksisiksi  -ks salaojittajan käsikirja IA s.43

Kivilajien luokittelu syntytavan perusteella: 

Kivilajien pääryhmien osuus maankuoresta 16 km syvyyteen

• magmakivet                                                                                        95%

• metamorfiset kivet                                                                                4

• sedimentit (metamorfisia)                                                                    1

kivilajien luokitus:

-magmakivilajit:syvä- ja pintakivilajit

• syväk. esim:graniitti,dioriitti,gabro

• pintakivil.esim:basaltti

-metamorfiset kivilajit:sedimenttikivet ja kiteiset liuskeet

• sedimenttikivet   esim:hiekkakivi,savikivi

• kiteiset.liuskeet esim:kiilleliuske,gneissi

3. Maan multavuus ja eliöt

Humus on pitkälle maatunutta orgaanista ainetta...kuolleiden kasvien jäännöstä

Maan pieneliöt hajottavat kuolleita kasvinosia....sivutuotteina hiilidioksidia ja vettä ja vapautuu ravinteita maahan (P,K,N...)..... syntyy humusta............ humuskin hajoaa pieneliöiden toiminnan tuloksena.... lopputuotteina hiilidioksidia ja vettä ja vapautuu ravinteita maahan (P,K,N...)

-yleisesti lahotus on pellossa liiankin nopeaa, joten humustaso laskee ja johtaa mm. maan rakenneongelmiin

HUMUSTASOON VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ :

1. Mitä suuremmat sadot, sitä enemmän kasvinjätettä... enemmän humusta

• tehoton, laajaperäinen viljely kuluttaa maata, siinä  orgaanista ainetta kuluu enemmän kuin syntyy (vrt kaskivilj.)

2. Kasvilajien välillä on eroja: nurmesta jää paljon orgaanista jätettä maahan, juurikasvien viljelyssä vähiten (varsinkin, jos naatitkin otetaan talteen)

• oikeaoppinen viljelykierto tärkeä

3. Maan muokkaus, kaikenlainen kuohkeutus, lisää maan happimäärää ja vilkastuttaa pieneliötoimintaa: lahotustoiminta kiihtyy ja humus vähenee

• kemiallinen rikkatorjunta on parempi kuin mekaaninen       

• (samoin eroosion ja ravinnehuuhtoumien kannalta ajatellen)

• MINIMIMUOKKAUS ? SUORAKYLVÖ !

4. Kalkituksella on satoa lisäävä ominaisuus, mutta myös lahotustyötä nopeuttava ominaisuus 

• ei paljoa vaikutusta maan humusmäärään !

5. Turpeen lisäyksellä voidaan humusta lisätä, mutta se tulee kalliiksi (min 100 kuutio-m /ha?)

6. Lietelanta/ kuivalanta ? On jokseenkin sama vaikutus maan humustaloudelle, sillä lietelantatilalla oljet kynnetään heti maahan.... kuivalantatilalla "kierrätetään" navetan kautta

7. "Raaka" kuivalanta/ kompostoitu lanta ? Raaka on humustalouden kannalta parempi, sillä se kestää maassa kauemmin ... samoin lahotuksessa vapautuva CO2 tulee paremmin kasvuston hyödyksi ("maanhengitys")... samoin typpi saadaan tarkemmin hyödyksi

Maan pieneliöt

Mikrobien toiminta

Normaalissa viljelysmaassa on aina kirjava mikrobikasvusto. joka käsittää monia pienelioryhmiä homesienistä satoihin erilaisiin bakteereihin saakka.

Näiden kesken ilmenee sekä kilpailua ravinnosta että pitkälle menevää keskinäistä yhteistoimintaa. Hetkellisesti jokin eliöryhmä saattaa päästä valta-asemaan joutuakseen vuorostaan luovuttamaan sen seuraavalle ryhmälle, jota uudet olosuhteet suosivat ja joka ehkä käyttää ravintonaan edellisen ryhmän jätteitä ja kuolleita soluja. Välittömät elinmahdollisuutensa menettänyt ryhmä lopettaa aktiivisen toimintansa ja jää säilyvinä kestomuotoina odottamaan seuraavaa tilaisuutta.

Juuristo. oljet. lanta. odelma ym. kasvinjätteet LAHOAVAT

•    --- CO2                                  maan hengitys

•    - aminohapot--NH4-- NO3                  typen mobilisaatio

•    - P, K, Ca, S ym.                        ravinteiden vapautuminen

•    - lima-aines                             murujen muodostuminen

Varsinainen humus on hitaasti edelleen hajaantuva jäännös 

Mikrobien keskeisenä tehtävänä luonnon taloudessa on kasvinjätteiden hajottaminen takaisin rakennusaineikseen hiilihapoksi, vedeksi ja yksinkertaisiksi suoloiksi, joita uudet kasvisukupolvet voivat käyttää hyväkseen  (alkuaineiden kiertokulku). Hajotustyötä suorittavien mikrobien elintoiminta on periaatteessa aivan samanlaista kuin korkeampien eläinten: ne tarvitsevat ravinnokseen orgaanista ainesta,"polttavat" siitä osan energiantarpeensa tyydyttämiseksi, käyttävät osan solujensa rakennusaineeksi, jättävät jäljelle kelvottomat ainekset.

Kaasumaisena vapautuva hiilihappo (CO2) tihkuu maan huokosista   yhdessä juurten  hengityksessä muodostuvan hiilihapon kanssa maan pinnalle. jossa se lisää kasviston sisäisen ilmakerroksen CO2- pitoisuutta. Tätä tapahtumaa sanotaan maan hengitykseksi. Ravinteet vapautuvat pääasiassa samoissa muodoissa. joissa ne esiintyvät lannoitteissa ja niiden kohtalotkin ovat sen jälkeen samat kuin lannoitteissa annettujen aineiden. 

Maan eläimet

• -alkueläimet:

•                       -juurijalkaiset

•                       -siimaeliöt  (ihan oikeesti!)

•                       -ripsieläimet

• -rataseläimet

• -karhukaiset

• -sukkulamadot

• -harvasukamadot

•                       -lierot

• -niveljalkaiset

•                       -äyriäiset

•                       -hämähäkkieläimet

•                       -juoksujalkaiset

•                       -hyönteiset

Kastemadot ja muut maassa möyrivät pienet eläimet täydentävät sekoitus- ja kuohkeutustyöllään mikrobitoiminnan  hyödyllisiä vaikutuksia. Niiden ruuansulatuskanavan kautta kulkee vuosittain suuri määrä maata ja kasvinjätteitä, jotka joutuvat siten perusteellisen kemiallismikrobiologisen hajotustyön kohteeksi.

Tuloksena on mm. runsaasti lima-ainesta, jonka ansiosta matojen ulosteet muodostavat maanrakenteen kannalta suotuisia vettä kestäviä muruja. Eläinten kaivamat käytävät tehostavat  myös maan tuuletusta ja helpottavat veden ja juurten tunkeutumista maahan.

Kastemadot asettavat maan fysikaalisille ja kemiallisille ominaisuuksille suunnilleen samat vaatimukset kuin vaateliaat viljelyskasvit. Lisäksi ne tarvitsevat jatkuvasti eloperäistä jätettä ravinnokseen ja myös jonkinlaista suojaavaa katetta maanpinnalla.

Parhaiten ne menestyvät laidunnurmissa, joissa on aina tarjolla ravinnoksi juuria, lehtiä ja lantaa. Erityisen hyvin madot viihtyvät myös heinäkompostissa, mutta maan hedelmällisyyden lisäämiseksi niitä ei kannata "viljellä", sillä ensinnäkin kompostikasassa lisääntyvät voimakkaimmin sellaiset matolajit, jotka  menestyvät pellossa huonosti, ja toisekseen matoja kyllä ilmaantuu vanhoilla viljelysalueilla muutenkin sellaisiin maihin. joissa niillä on menestymisen edellytykset.        

bakteerit

• -aerobisia ja anaerobisia lajeja + välimuotoja

• -sukuja: Pseudomonas, Arthrobacter, Achromobacter, Bacillus, Micrococcus,

• -typensitojia: Azotobacter, Beijerincia, Clostridium, Rhizobium

• -nitrifikaatiossa: Nitrosomonas, Nitrobacter,

• -sädesieniä: Streptomyces, Nocardia

sienet

• -myös tärkeä hajottajaryhmä

• -Mucor, Penicillium, Trichoderma, Aspergillus