Nurmien lannoitus

kasvi-etusivulle

Typpi

Typpi lisää sadon määrää ja nostaa valkuaispitoisuutta. Se myös viivyttää kehitysrytmiä (mikä sekin on yleensä hyvä asia: sadon sulavuus ja energia-arvo pysyvät parempina. Sopiva typpimäärä on karkeasti ottaen 100+100+50 kg /ha kolmeen lannoituskertaan perustuvassa viljelyssä. Tätä alemmat määrät ovat paikallaan, jos kasvustossa on seassa apilaa, jos maa on kovin multavaa tai jos halutaan viljellä laajaperäisesti (paljon peltoa, vähän karjaa). Typen puutteessa kasvi on kellertävä ja kasvu heikkoa. Liian runsas typen saanti: kasvi sinivihreä, kasvusto rehevää, lakoontuvaa

Fosfori

Fosfori vaikuttaa kasvin energiataloudessa. Sitä on kasvien siemenissä vararavintoaine-fytiininä. Riittävä fosforin saanti varmentaa myös monivuotisten kasvien talvehtimista. Oikea ravinteiden suhde on tärkeä: Fosforin puuteoireet ovat pitkälti samoja kuin liiallisen typen oireet... Fosforilannoitustarve riippuu maan fosforitilasta. Ks. lannoitusoppaat. Fosfaatit: PO₄^3-, HPO₄^2-, H₂PO₄^- ovat fosforin liukoiset ja suoraan kasveille käyttökelpoiset muodot.

Kalium

Kali on tärkeä mm. kasvien nestejännityksen kannalta. Kasvit ottavat K⁺, joka on peräisin kiilteistä tai maasälvästä tai muista mineraaleista. Lannoituksessa kalin lisäämistarve on yleisesti noin 50 kg/ha vuodessa. Määrä riippuu maan ravinnetilasta, viljelykasvista jne. Ks. lannoitusoppaat.

• Korjuutiheys: Korjuukertojen lisäys (>2) vähentää sadon määrää (lehtipinta-alan romahdus niitossa keskeyttää kasvun) Laatu (sulavuus ja valkuaispitoisuus) tosin paremmat
• Sängenkorkeus: Liian "tarkka" niitto antaa tosin suuremman sadon, mutta seuraavan sadon kustannuksella. Niiton jälkeinen kasvu käynnistyy tällöin hitaasti
• Lannoitus: Typpi ratkaiseva. Typen vaikutus ei kestä koko kesää! Liukoinen väkilannoitteen typpi tulee kasvien ottamaksi noin kuukaudessa. Säilörehu- ja laidunnurmia tulee lannoittaa 2-4 kertaa kesässä, käytöstä riippuen.
• Lannoituksen ajoitus: Kevätlannoitus vasta maan lämmettyä, kasvun selvästi alettua, jotta ei haihduteta (denitrifikaatio) typpeä hukkaan. .... MUUT lannoituskerrat: Normaali käytäntö on lannoittaa heti niiton jälkeen. PAREMPI hyöty lannoitetypestä saataisiin antamalla seuraavaa satoa varten tarvittava  lannoite jo reilu viikko ennen niittoa. Tällöin lannoiterae sulaa paremmin, ja nurmen niiton jälkeinen kasvu alkaa nopeammin. Tosin osa typestä tulee käytetyksi "väärään satoon", ja niinpä syyssato 3-niittomenetelmässä jää tällöin aika pieneksi. (2. niiton sato ennättää ottaa osan 3. satoa varten annetusta typestä, eikä uutta lannoitusta enää tule). Ainakin teoreettinen riski on myös nitraatin esiintyminen sadossa, joka on saanut (runsaasti) typpeä juuri ennen niittoa. Lannoitteen levittäminen rehevässä kasvustossa aiheuttaa tallaamista, joka ainakin harmittaa katsella.
• Nurmen ikä, kasvilaji ym: Parhaan sadon nurmi antaa yleensä 2. vuonna. Kasvilajien paremmuus on selvitettävä paikallisissa oloissa, tilakohtaisesti. Seokset yleensä ovat varmempi vaihtoehto kuin puhdaskasvustot.
• Korjuuaika

KARJANLANTAA (lietelanta) voidaan käyttää nurmelle (miel. niiton jälkeen sängelle), mieluiten  multausvantailla maan sisään sijoitettuna tai letkulevittimellä pellon pintaan laitettuna. Näillä menetelmillä lehvästön tahriintuminen jää vähäiseksi, ja hygieenisyys on parempi. Ilmeisesti tahriintumisesta johtuva epähygieenisyyden ja karjatautien pelko on loppujen lopuksi aiheeton. Asiaa on tutkittu Ruukissa (Erkki Joki-Tokola), ja havaittu, että niitetyssä sadossa ei ollut mainittavaa eroa, olipa lannoitettu väkilannoitteella tai lietelannalla tai ilmastetulla lietelannalla. Aurinko, sateet ja lämmönvaihtelut tappavat mikrobit melko tarkkaan.  Ja toisaalta: Paljon todennäköisempi tautien tartuntapaikka (kuin pellolla raikastunut ja puhdistunut ruoho ja kuukausia säilörehusiilossa "puhdistunut" hapan massa) on navetta, jossa tuoretta lantaa syntyy ja roiskuu jatkuvasti. 

kasvi-etusivulle