Yleistä nurmiviljelystä

Historiaa:

Nurmiviljely on suhteellisen nuorta (noin 100 vuotta). Aiemmin lehmät laidunsivat metsissä, rannoilla ja luonnonniityillä, ja talvirehu kerättiin samoin luonnosta. Niinpä lehmän tuotostaso olikin 1800-luvulla vielä reilusti alle 1000 kg maitoa/vuosi. Nyt ollaan suunnilleen kymmenkertaisissa luvuissa. Vanhoina (hyvinä?) aikoina kerrotaan lehmien usein kuolleenkin nälkään lopputalvesta. Latojen olkikatot kelpasivat hätärehuna, ja elossa selvinneet lehmät jouduttiin joskus kantamaan keväällä navetasta laitumelle, kun nälkä oli vienyt eläinten voimat. Karjankasvatuksen voidaankin katsoa tuottaneen päätuotteena lantaa ruis-, ohra-, ja perunapelloille, joita tarvittiin ihmisravinnon tuottamiseen.

Viljelyn laajuus

Nurmirehujen käyttö tarkkailukarjoilla on viime vuosina ollut seuraavanlaista: osuudet ry %: säilörehu 38, laidun 14, heinä 4 .... rehuvilja 18, valkuaisrehu 15, täysrehu 7, muut 4. Suomen noin 2,2 milj. peltohehtaarista on nurmia noin 0,7 milj. ha.
- 1959 54,8% peltoalasta... -69 46,2%... -83 38,0%... 2001 noin 30%
- Etelä-Suomessa nurmien osuus on vain noin 10% peltoalasta. Pohjoisempana osuus on suurempi. http://www.agronet.fi/nurmiyhdistys/tilastokuva1.html

Nurmiviljelyn edut

- hallankestävyys (ei tuleentumistarvetta)
- koko kasvi hyödynnetään (vrt. viljat)
- korkea ry- ja valkuaissato
- maan rakennetta parantava
- soveltuu pohjoiseenkin

sadot2

NURMIYHDISTYS

kasvi-etusivulle