Luomu- ja tavanomaisessa tuotannossa olevien kevätviljapeltojen kymmenen yleisintä kestorikkakasvia
Juolavehnän versomäärä luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti viljellyillä kevätviljapelloilla
RIKKAKASVIEN TORJUNTA
Maaseudun Tulevaisuus: Koetoiminta ja Käytäntö: MTT:n tutkimuksiin perustuen:
|
Luomu- ja tavanomaisessa tuotannossa olevien kevätviljapeltojen kymmenen yleisintä kestorikkakasvia |
Juolavehnän versomäärä luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti viljellyillä kevätviljapelloilla |
Rikkakasvit ovat enimmäkseen haitallisia (toisin sanoen: luonnonkasvien oikea paikka on muualla kuin pellolla):
maidon laatuvirheitä aiheuttavia: voikukka, saunakukka, suolaheinä, saunio, taskuruoho, leinikit, siankärsämö
siementavaran puhtaus rikkasiemenistä.
viljelykierto. Saman kasvilajin jatkuva viljely lisää kyseisen viljelykasvin kanssa elämään sopeutuneita rikkaruohoja. Monivuotinen nurmi "torjuu" yksivuotisia rikkoja tehokkaasti.
riittävä lannoitus suosii yleensä hyötykasvia, ja rikkakasvi jää kilpailussa heikommaksi
kalkitus sekä maan rakenteen hoito suosii yleensä hyötykasvia, ja rikkakasvi jää kilpailussa heikommaksi
sadonkorjuun ajoitus. Rikkakasvien siemenet kypsyvät yleensä nopeammin kuin viljojen. Siemeniä varisee peltoon ennen puintia. Tälle ei ole juuri mitään tehtävissä. Rehuviljoilla varhainen korjuu kokoviljana säilörehuksi torjuu rikkoja paremmin kuin korjuu puimurilla. Saatava sato vaan ei ole väkirehua vaan karkearehua...
myöhästetty kylvö. "Vanha kansa" karhitsi eli äesti peltoja alkukesällä usean viikon ajan. Kylvöt tehtiin Savossa vasta kesäkuun puolivälissä. Tällöin kuitenkin menetetään kasvun kannalta arvokkaita kesäpäiviä. Sadon määrä kärsii.
lannan kompostointi tai lietelannan ilmastus. Kuumuus ja lahotus tuhoaa siementen itävyyttä. Tämä auttaa tilan rikkaongelmaa vain hieman, sillä syy lannan rikkaisuuteen on tietenkin pellossa. Lannan sisältämä siemenmäärä on häviävän pieni verrattuna pellon sisältämään.
2.
biologinen torjunta ?
Metsänhoidossa laidunnus (lampaat, hiehot ym) voi auttaa heinän- ja vesakontorjunnassa. Pellolla biologinen rikkatorjunta on harvinaista....
3.
fysikaalinen torjunta
liekityksessä kuumennetaan rikkaruohoa nestekaasuliekillä joitakin kymmenesosasekunteja, jolloin sen solukot kuolevat ja kasvin maanpäällinen osa kuihtuu. Liekitystä käytetään hitaasti taimettuvilla tai paksuvartisilla viljelykasveilla (esim. porkkana, sipuli). Juuririkkaruohoihin liekityksen teho on heikko. Kaasunkäytöstä, CO2-päästöistä ja valikoimattomuudesta huolimatta liekitystä pidetään kemiallisia torjunta-aineita ympäristöystävällisempänä. Ihmeellistä. Miten käy leppäkerttujen ?
4.
mekaaninen torjunta
muokkaus: Vrt. satotuloksia... sänkimuokkaus heikentää juuririkkaruohoja kuten juolavehnää ja saa rikkaruohojen siemenet itämään. Huolellinen kyntö ja epätasaisuuksien tasaaminen varmistavat hyvän kylvöalustan sekä hyvän orastumisen.
kuorinterien käyttö kyntöauroissa vähentää juolavehnän mahdollisuuksia. Ei jää "katselemaan" kyntöviilun raosta!
haraus ja multaus ovat tehokkaita rivivälien hoitomenetelmiä. Multaus ja haraus sopivat perunan lisäksi useille juureksille ja vihanneksille. Runsas maan mekaaninen käsittely voi johtaa humuskatoon ja eroosioon. Myös polttoaineen kulutus melkoinen.
rikkaruohoäestys eli pintaäestys... vioittaa myös hyötykasvia
kesannointi
juolavehnälle ja muille kestorikkaruohoille
väsytystaktiikka: toistettava äestys.
5.
Kemiallinen torjunta
5.1.
Kemiallisen torjunnan historia (ks. Kasvun tekijät tms.)
5.2.
Yleistä herbisideistä
Rikkaruohojen kemiallisia torjunta-aineita sanotaan herbisideiksi. Suurin osa (80 %) myydyistä torjunta-aineista on herbisidejä. (torjunta-aine yleensä = pestisidi)
Vuosina 1980-84 lähes 90 % viljapelloista käsiteltiin herbisideillä, vuonna 1991 n. 55 %.
SAMALLA PELLOT OVAT pahasti saastuneet rikkakasveista.
Torjunta-aineita saa nykyään käyttää vain siihen koulutuksen käyneet henkilöt hyväksyttyjen ja tarkistettujen laitteiden kanssa.
Samojen torjunta-aineiden jatkuva käyttö voi aiheuttaa niitä kestävien rikkaruoholajien lisääntymistä. Torjunta-aineiden käyttö ei ole aina tarpeen. Esim. rehevä viljakasvusto kilpailee hyvin rikkakasvien kanssa. Rikkakasvien kemiallinen torjunta onkin rehevästä rukiista on harvinaista.
AINEIDEN HAITALLISUUTTA pyritään kuvaamaa LD50-luvulla. Se on eläinkokeiden perusteella saatu arvo, mg/elopaino-kg =ainemäärä , kerta-annoksena suun kautta annettuna, joka tappaa 50% koe-eläimistä. Muutamia esimerkkejä:
-NaCl 3000
-elohopea 16
-kvintotseeni 12000
-simatsiini >5000
-MCPA 700
-diklorproppi 800
-ureaherbisidit, kauppavalmisteet 10000-25000, käyttömäärä 10-25 g/ha
FACTA: aineita ja LD50-lukuja: DDT 250, dikvatti 400, dimetoaatti 200-300, endriini 5, malationi 1400-5800, MCPA 700,
BERNER 1999: Hedonal (75% MCPA) 1050… Mesurol 500 CS (metiokarbi 50%) 53-60 (erik.tutkinto!)... R-dimetoaatti (dimetoaatti 40%) 700… Agress (glyfosaatti-trimesium 48%) 1300…Glean 20DF (klorsulfuroni 20%) 25000
Kemialliset torjunta-aineet voidaan jakaa kahteen pääryhmään:epäorgaanisiin ja orgaanisiin. Epäorgaanisista fungisideista tunnetuimpia ovat eräät elohopea-, kupari- ja arseeniyhdisteet, joita on käytetty siementen peittausaineina sekä hedelmäja viiniviljelmillä. Ne ovat kuitenkin jäämässä pois käytöstä, sillä ne ovat melko vaarallisia ihmisten terveydelle ja niihin liittyy ympäristöriskejä. Myöskään niiden teho ja valikoivuus ei ole yhtä hyvä kuin orgaanisten valmisteiden.
Raskasmetalleja sisältäviin torjunta-aineisiin sisältyy riski niiden kertymisestä humuspitoiseen pintamaahan. Suurina pitoisuuksina ne voivat haitata kasvienkin kasvua. Saksassa on esimerkkejä, joissa vuosikymmeniä jatkunut kupariyhdisteiden käyttö humalaviljelyksillä on johtanut niin voimakkaaseen kuparin rikastumiseen että se on aiheuttanut tuntuvia sadonalennuksia humalan jälkeen viljellyillä kasveilla. Sianrehuihin lisätyn kuparin on todettu aiheuttavan ongelmia laitumilla, joita on lannoitettu suurilla sian lantamäärillä . Japanista on raportoitu tapauksesta, jossa riisi ei tuottanut juuri lainkaan satoa ensimmäisenä vuotena kasvaessaan maassa, joka oli ollut kauan omenaviljelmänä ja jossa oli käytetty arseeniyhdisteitä.
Orgaaniset pestisidit valmistetaan joko biosynteettisesti tai kemiallisesti. Biosynteettisiä valmisteita (esim. pyretriinit)pidetään yleensä helposti hajoavina. Maan mikrobit ovat tehokkaita ja monipuolisia hajottajia. Ne ovat sopeutuneet käsittemään aineita, joiden kanssa ne ovat joutuneet tekemisiin luonnossa. Luonnonaineet tai sellaiset ihmisen valmistamat kemialliset aineet, jotka muistuttavat rakenteeltaan luonnonaineita,hajoavat pääosin hiilidioksidiksi ja ravinnesuoloiksi.
Luonnolle vieraita aineita mikrobit pystyvät hajottamaan usein vain osittain. Tällöin saattaa muodostua alkuperäistä ainetta myrkyllisempiä yhdisteitä, jotka rikastuvat luontoon. Synteettisten aineiden hajoaminen on sitä vähäisempää, mitä enemmän ne rakenteeltaan poikkeavat luonnossa esiintyvistä yhdisteistä. Mikrobit pilkkovat tehokkaasti luonnon aromaattisia yhdisteitä kuten bentsoehappoa. Jos tällaisessa yhdisteessä vetyatomeja on korvattu kloorilla, saadaan klooriaromaattisia yhdisteitä, joiden hajotukseen mikrobit eivät yleensä pysty.
Orgaanisia torjunta-aineita on erittäin monentyyppisiä, minkä vuoksi myös niiden biologinen tai kemiallinen hajoaminen sekä pidättyminen maahan vaihtelee paljon.
Bakteerit ja sienet voivat käyttää torjunta-ainetta hiilenlähteenään ja saavat siitä energiaa. Tällaista hajotusta sanotaan metaboliseksi.
Jos maassa käytetään pitkään samaa metabolisesti hajoavaa valmistetta, mikrobit sopeutuvat siihen ja pystyvät hajottamaan sitä yhä nopeammin. Ruotsissa on mm havaittu, että MCPA:n (2-metyyli-4-kloorifenoksietikkahappo) hajoamisaika on parissakymmenessä vuodessa lyhentynyt 20 viikosta 7 viikkoon. Tätä herbisidiä
käytetään yleisesti Suomessakin kaksisirkkaisten rikkakasvien hävitteenä.
Sen jäämäongelmat ovatkin verraten vähäisiä. Jäämiä voi esiintyä mullassa muutaman kuukauden ajan ja oljissa yli vuoden. Jos fenoksiherbisidien käyttö pellolla lopetetaan, maa säilyttää niiden suhteen hajotuskykynsa muutaman vuoden ajan.
Rakenteeltaan melko yksinkertaiset ja eniten luonnonaineita muistuttavat torjunta-aineet hajoavat usein metabolisesti. Monimutkaisemmat ja vieraammat aineet hajoavat kometabolisesti. Tällöin kemikaali hajoaa vain muiden aineiden mukana eräänlaisen entsyymien virhetoiminnan tai epäspesifisyyden seurauksena. Aineen pilkkominen tapahtuu monen mikrobilajin yhteistyönä, eivätkä hajottavat organismit saa siitä energiaa.
Kometabolisessa hajotuksessa vierasaine muuttuu rakenteeltaan yksinkertaisemmaksi: esimerkiksi halogeenin tilalle tulee hydroksidi, sivuketjut katkeavat, rengasrakenne avautuu jne. Kun rakenne on riittävän yksinkertainen, joku mikrobi voi hajottaa yhdisteen metabolisesti. Kometabolisessa hajoamisessa välituotteet voivat usein rikastua maahan. Tämän hajotusmekanismin kohdalla ei tapahdu myöskään mikrobien sopeutumista, vaan hajotusnopeus pysyy muuttumattomana. Kometabolisesti hajoavat kemikaalit säilyvät sen vuoksi maassa kauan.
Maailman käytetyin herbisidi 2,4-D (2,4- dikloorifenoksi-etikkahappo) on metabolisesti hajoava. Useat bakteerikannat pystyvät käyttämään sitä. Luonnosta ei sen sijaan ole löytynyt bakteereja, jotka kykenisivät hajottamaan 2,4,5-T:tä (2,4,5-trikloorifenoksietikkahappo ) , joka eroaa hajoavasta sukulaisaineestaan vain siinä, että sen molekyylissä on yksi klooriatomi enemmän. Suomessa 2,4,5-T:tä käytettiin vuoteen 1980 vesakontorjunnassa, mutta eräissä maissa sen käyttö on sallittu myös korsiviljoilla, riisillä ja nurmikoilla.
Torjunta-aineiden hidas hajoaminen maassa voi olla ongelma viileässä ilmastossa ja happamissa maissa. Hajoamatta jääneet herbisidit saattavat vioittaa seuraavana vuonna viljeltävää herkkää kasvilajia. Haitallisiin torjunta-ainejäämiin liittyy riski, että niitä kulkeutuu pohja- tai pintavesiin.
Koska biologinen aktiivisuus vaikuttaa kaikkien aineiden, myös pestisidien, hajoamiseen, torjunta-aineisiin liittyviä riskejä voidaan vähentää pitämällä huolta maan biologisen aktiivisuuden säilymisestä. Tämä edellyttää humustason pysymistä riittävän korkealla, kalkitusta , riittävää kuivatusta ym.
Pestisidien turvallisuutta pyritään jatkuvasti parantamaan ja valikoimista karsitaan koko ajan haitallisiksi osoittautuneita valmisteita.
Fenoksivoihappojohdannaiset
-diklorproppi (Dipro ym)
LD50 800
käyttö 1-2 kg/ha
varoaika 21 vrk
Englanti 1961
-MCPA (MCPA-neste ym)
 |
Synteettinen fenoksialkaanihappoihin kuuluva kasvihormoni, auksiinin kaltainen. Aiheuttaa epärnormaalia kasvua kasvin eri osissa, mm johtojänteen siiviläosissa. Johtojänteet tukkeutuvat. Mm. heinäkasvit pystyvät inaktivoimaan fenoksihappoja. Niinpä niitä voidaan käyttää mm viljapellon hoidossa. LD50 700 käyttö 0.75-3,0 kg/ha varoaika 21 vrk
|
Aryylifenoksipropionihapot
 |
Fluatsifoppi kuuluu aryylifenoksipropionihappoihin. Ne estävät kasveissa auksiinin toiminnan sekä inaktivoivat rasvahappojen synteesissä tarvittavan koentsyymiA:n. Aryylifenoksipropionihapot inaktivoituvat 2-sirkkaisissa eli yrttimäisissä kasveissa, mutta vain harvoissa 1-sirkkaisissa. Kauppavalmiste Fusilade
|
Sykloheksenonit
 |
Setoksidiimi sopii sekin mm. juolavehnän torjuntaan yrttimäisten viljelykasvien seasta. Kuuluu sykloheksenonien ryhmään. Nekin inaktivoivat rasvahappojen synteesissä tarvittavan entsyymin, asetyylikoentsyymiA:n. Kauppavalmiste Nabu
|
Sulfonyyliureat
Klorsulfuroni
|
|
Triatsiinit
Terbutylatsiini (Gardoprim ym)
LD50 2160
pääasiassa maavaikutus...
vars metsätal. käytössä
Simatsiini, v. 1956. Marjaviljelmien maavaikutteinen herbisidi. Kauppavalmiste Simatsiini-neste |
 |
Organofosforiyhdisteet
|
-glyfosaatti (Roundup, Agress ym)
|
 |
5.
5. Hankalia torjuntakohteita
Kestorikkakasvit
Juolavehnä
-ehkäisevä... mekaaninen... kemiallinen (valikoivat ja valikoimattomat)
Peltovalvatti
ja pelto-ohdake
Leskenlehti
Muut
Hukkakaura
NURMEN rikkakasvit
Nurmien rikkaongelmat pyritään yleensä hoitamaan viljelyteknisin keinoin
-nurmen uusiminen tarvittaessa
-kemikaaleja vain perustamisvaiheessa?
Ongelmalliset rikat
-varsinkin laitumilla (jossa ei niittoja?)
-hierakat, (juolavehnä,) nokkonen, ohdake, valvatti, voikukka, leinikit
Niittonurmille ja laitumille hyväksyttyjä torjunta-aineita ovat:
-Starane 400 EV, fluoksipyyri
-Gratil , amidosulfuroni
-Harmony 75 DF, tifensulfuroni
-varoajat 7-10 vrk
lisäksi pesäkekäsittelyyn: glyfosaatti
5.6.
Oikea herbisidien käyttö
1. Ruiskutusaika
2.
Käyttömäärä
3.
Sääolot
4.
Ruisku
5. Lakoutuminen (haitat... laonestoaineet...)
Kemikaalien välttely ei aina ole hyväksi terveydelle:
