|
Siipikarjaliiton luomuhanke päättymässä
Siipikarjaliitossa käynnistyi keväällä 2001 MMM:n tukema hanke
luomukananmunantuotannon ruokinnallisten ja hoidollisten erityispiirteiden
selvittämiseksi. MMM Anna Setälä esitteli päättymässä
olevasta hankkeesta ilmeneviä seikkoja. Luomukanaloiden pienen määrän ja
vähäisen tuotannonseurannan vuoksi mukaan otettiin myös lattiakanaloita
niin että hankkeessa oli kaikkiaan yli 20 kanalaa. Tiloilta pyydettiin
munintakauden seurantatulokset muninnasta, munien laadusta ja
kuolleisuudesta, ja tilakäynneillä kartoitettiin rakennus- ja
laiteratkaisuja, kanalaolosuhteita mittaamalla ilman laatua, lämpötilaa,
valaistusta, ja kanojen vointia mm. arvioimalla höyhenpukua. Lisäksi
kerättiin rehureseptejä ja teetettiin rehuanalyysit. Kanamäärät tiloilla
vaihtelivat 150 - 5600, lattiakanalat olivat lähes kaikki automatisoituja
yli 1500 kanan osaritiläkanaloita.
Lattia- ja
luomutuotannon ongelmiksi mainittiin kuolleisuus, syynä kannibalismi,
kasaantumisesta johtuva tukehtuminen, sairaudet, pedot, tapaturmat.
Pääsääntöisesti kuolleisuus oli suurempi luomutiloilla, kaikkiaan se
vaihteli 3-25 %, suurin luku johtuu kuitenkin juomaveden saastumisesta
kolibakteerilla. Lattiamuninta vaihteli alle prosentista 30:een, eikä
pienestä aineistosta löytynyt selviä selittäviä tekijöitä. Heikko muninta
mainittiin pienkanaloista, joissa munantuotanto ei ollut ratkaisevaa tilan
taloudelle. Työn menekki, nuorikoiden saatavuus ja munien
markkinointiongelmat lähinnä suoramyynnissä suhdannevaihtelun vuoksi
mainittiin myös.
Valoa oli keskimäärin enemmän
luomukanaloissa jo ikkunoiden vuoksi, suurissa lattiakanaloissa valotehoa
rajoitettiin joskus ehkä liikaakin mahdollisten ongelmien välttämiseksi.
Luomukanaloista osa pienimmistä oli lämmityksen puuttuessa kylmiä, niissä
myös ammoniakkia oli enemmän kuin tavanomaisissa lattiakanaloissa. Luomukanojen (kaikki ruskeaa
hybridiä) höyhenpuku oli tuotantokauden loppupuolella huonommassa kunnossa
ja viileys varmasti vaikutti rehunkulutukseen. Melua mitattiin kummassakin
kanalatyypissä keskimäärin 70 dB, eniten melua lähti kanoista (ja
kukoista) itsestään.
Luomu- ja lattiakanaloiden
rehuseosten pääravintoainepitoisuuksissa ei ollut suuria eroja. Kun ohra
oli selkeästi pääraaka-aine tavanomaisten kanojen rehussa, luomussa lähes
yhtä paljon käytettiin kauraa, ja vain luomukanoilla oli rehussaan
hernettä. Eniten vajausta tavanomaiseen rehuun verrattuna luomurehuissa
oli rikkipitoisten aminohappojen metioniinin + kystiinin pitoisuuksissa. Luomukanojen
tuotantotulokset olivat selvästi huonommat kuin tavanomaisten, osaksi
lyhyemmän tuotantokauden vuoksi (tuotanto laskee nopeammin
kannattavuusrajan alapuolelle). Tavanomaisissa
lattiakanaloissa tuotos vaihteli 17,7-20,6 kiloon kanapaikkaa kohti,
luomukanaloissa 12,4-13,6
kiloon (suuren luomuyksikön kolibakteeriongelmat vaikuttavat tulokseen).
Keskimääräinen munintaprosentti vaihteli 77:stä 82:een tavanomaisilla,
73:sta 77:ään luomukanoilla. Yli 90 % munivat tavanomaiset kanat 22-33
viikon ajan, luomukanat vain 2-7 viikkoa.
Lukuja ei saatu kaikilta
hankkeeseen osallistuneilta tiloilta.
Anna Setälä
katsoi, että aineiston pienuuden vuoksi varmoja johtopäätöksiä tuloksista
ei voi tehdä. Mutta tuli todistetuksi, että lattiatuotannossa on
mahdollista päästä lähes häkkikanaloiden tuotostasolle. Vaihtelu
samallakin tilalla on kuitenkin suurta, peräkkäiset kanaerät voivat
käyttäytyä aivan eri tavoin. Lattia- ja varsinkin luomutuotannossa on
enemmän riskejä kuin häkissä: kasaantuminen, kannibalismi, pedot. Jokainen
kanaerä lisää tuottajan ammattitaitoa.
Lattiakanaloiden työympäristö- ja eläintautiongelmia
Tutkija Reetta
Palva Työtehoseurasta kertoi lattiakanalasta työympäristönä (TTS:n
tutkimus 2001). Hän totesi lattiakanan työolojen olevan häkkikanalaa
huonommat ilman epäpuhtauksien ja suuremman tapaturmavaaran sekä huonojen
työasentojen (lattiamunien keruu) vuoksi. Ammoniakkipitoisuutta voidaan
yleensä pienentää tiheällä lannanpoistolla. Pölyt, homeet ja endotoksiinit
aiheuttavat ihmisille hengityselinsairauksia. Himmeä valaistus lisää
kompastumis- ja tapaturmavaaroja.
Laila Rossow
kertoi lattia- ja luomukanojen taudeista. Kannibalismin hän totesi
johtuvan useiden olosuhdepuutteiden yhteisvaikutuksesta, jota sen
pahennuttua voi olla vaikea hillitä olosuhteita muuttamallakaan. Usein
ainoa keino on valotehon pienentäminen. Käyttäytymishäiriöt olisi
yritettävä ehkäistä ennalta: kun uudet kanat tulevat kanalaan,
olosuhteiden pitäisi olla kunnossa, ja ikkunallisissa kanaloissa linnut
olisi totutettava luonnonvaloon vähitellen, aluksi peittämällä ikkunat.
Linnuille olisi myös tarjottava virikkeitä, olkipaaleja hajotettaviksi
tms. Lattiakanaloissa, kun eläimiä on paljon pehkulla, sisäloiset
(suolinkaiset, hiusmadot ym.) voivat lisääntyä niin että eläimet kärsivät
ja kuolleisuus lisääntyy. Madonhäätölääkkeiden käyttöä Rossow piti
kuitenkin huonona tilapäisratkaisuna, hetken päästä loiset lisääntyvät
uudelleen. Olosuhteiden ja kuivikkeen pitäisi pysyä kunnossa, ennen
kaikkea tuuletuksen ja lämmityksen avulla, ja estämällä vuodot
vesilaitteista. Joka kanalaosastolle mentäessä on syytä vaihtaa ainakin
saappaat, niin ettei kuljetella mukana loismunia tai muitakaan pöpöjä.
Ulkoloisista kanapunkkia on kaikentyyppisissä kanaloissa, lattiakanaloissa
määrää on vaikeampi pitää kurissa, häkkikanaloissa viikoittainen imurointi
esim. munahihnojen alta hillitsee punkkien lisääntymistä. Punkkien
torjuntaan on hyväksytty uusi aine, Deosept-Spray (tehoaine
kypermetriini), jota voidaan ruiskuttaa suoraan lintuihin, toisen kerran
kahden viikon päästä. Aineen tehoa Rossow ei kuitenkaan pitänyt kovin
hyvänä. Punkki pitäisi hänen mielestään torjua kanalan ollessa tyhjänä. Se
ei kestä nopeaa lämpötilan nousua yli 35 asteeseen tai pakastumista -20
asteeseen. Tyhjään kanalaan voidaan käyttää varsinaisia
hyönteistorjunta-aineita. Uusien kananuorikoiden on oltava punkittomia,
munakennoja ei saa kierrättää tiloilla ilman dokumentoitua
lämpökäsittelyä, ja kanalassa käytetään vain sinne tarkoitettua työasua ja
-saappaita. Punkkitilanteen selvittämiseen Laila Rossow kehotti käyttämään
rullalle kierrettyä aaltopahvinpalasta, jonka suojiin punkit päiväksi
piilottautuvat. Luonnollinen aine punkkien torjuntaan olisi piidioksidi
(SiO2), jota voidaan
sirotella seinänrakosiin ym. Se toimii tuhoamalla punkkien kitiinikuorta.
Kun punkkeja tiedetään olevan, pestyyn ja desinfioituun, kuivuneeseen
kanalaan voidaan ennen kanojen tuloa levittää silikaattipulveria seinille
ja rakoihin. - Rossow kertoi myös kanoilla esiintyvän muninnan alun
stressitilanteessa kolibasilloosia, joka voi ilmetä ripulina,
munanjohtimen-vatsakalvon tulehduksena tai nopean kuoleman aiheuttavana
yleistulehduksena.
Lattiakanalan ilmastointi vaativa laji
Rakennusmestari Seppo Jokiniemi Farma
Maaseutukeskuksesta selvitti lattiakanaloiden ilmanvaihtoperiaatteita. Hän
totesi hyvän ilmanlaadun ja suositeltavan kanalalämpötilan (17-18 astetta)
ylläpitämisen edellyttävän talvisaikaan lämmitystä, kylmä ilma ei sido
kosteutta eikä ilmaa vaihtamalla saada liikakosteutta poistettua. Talvella
tuloilmaa on sekoitettava ja esilämmitettävä (yksinkertaisimmillaan
suuntaamalla ilmavirta ylöspäin), kesällä tuloilma on saatava
mahdollisimman alas. Tasainen ilman saanti edellyttää riittävää luukkujen
määrää, tuulen vaikutus estetään suojapellein. Myös useampi poistopuhallin
on Jokiniemen mielestä parempi kuin yksi. Ilmanvaihtolaitteisto on
mitoitettava maksimipoistolle, lisäksi rakennuksessa on aina oltava
katastrofiluukut. Ilman ammoniakkipitoisuutta vähentää, jos osa
poistoilmasta johdetaan alhaalta lantatilan kautta. Tämä edellyttää
yleensä pitkää poistohormia ja mahdollisesti aksiaalipuhallinta. Seppo
Jokiniemi oli alipaineilmastoinnin kannalla myös luomukanaloihin;
ulosmenoluukkuja pidetään kuitenkin normaalisti auki vain kesäaikaan joten
niistä ei ole ratkaisevaa haittaa ilmastoinnin suunnittelulle.
********* Lainaus päättyy
Matin
Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu
|
