3.3.2013
Jo pari viikkoa on taas kohuttu ruokaturvattomuudesta. Lihavalmisteissa on ollut hevosta, vaikkei tuoteseloste sitä mainitse. Onneksi tästä ei ole tainnut syntyä terveydellisiä haittoja. Kyse on kuluttajan oikeudesta tietää, mitä syö.
Suurimman todellisen riskin elintarvikkeissa muodostavat hygieniaongelmat. Mitä vähemmän panostetaan säilyvyyteen, hygieniaan ja varastotuholaisten torjuntaan, sitä suurempi on riski. Mitä luonnollisemmin annetaan tuotantoeläinten ulkoilla, sitä suurempi on niiden riski saada luonnosta tartuntoja. Aukottomasti ei myöskään voida valvoa, etteikö rotta tai varpunen pääse saastuttamaan siilossa seisovaa vilja- tai pähkinäerää vaikkapa salmonellalla. Siistein tapa torjua viljasiilossa rottia ja varpusia ei suinkaan ole kissa.
Eikö kuluttajan tulisi saada tietää, onko elintarvikkeessa mukana riskimateriaalia? Siis sellaista, jonka tuottamisessa vältellään torjuntakemikaaleja ja sallitaan yhteys vapaan luonnon eliömaailmaan. Pakkausmerkinnällä pitäisi ilmaista, jos näin on. Ostaja voisi sitten itse päättää, haluaako ottaa riskin.
Useassa viime aikojen ruokamyrkytystapauksessa on ollut kyse luomutuotteesta (luomuoliivit, luomutofu, luomumunien dioksiini jne). Luomupavun idut Saksassa tappoivat 47 ihmistä viime vuonna. Ja niistä lopuista sairastelutapauksista syytä emme saa tietää, koska luomumateriaalia saa ”salaa” sekoittaa valvotusti ja hygieenisesti tuotettuun ”tavanomaiseen”. Kuluttajalla on oikeus tietää, onko elintarvikkeeseen käytetty luomumateriaalia.
Matti Pekkarinen, agronomi, Lapinlahti