|
Antti Isomäki 13.2.2003 Tehokas puuntuotanto antaa tilaa luonnonsuojelulle
Heikki Jokipiin mielipideartikkeli (HS/12.2.03) tuo esille ajatuksen, joka saattaisi merkitä metsätaloudessa paljon enemmän kuin maataloudessa.
Keskittämällä puuntuotantoa siihen parhaiten soveltuville alueille ja käyttämällä tehokkaita puuntuotannon menetelmiä voidaan metsänsuojelulle ja muille metsien käyttömuodoille varata, ilman pienintäkään puuntuotantovelvoitetta, runsaasti nykyistä enemmän metsätalousmaata. Keskittämällä puuntuotanto nykyistä pienemmälle pinta-alalle voitetaan metsänhoitotöissä ja materiaalikuljetuksissa, mikä olisi omiaan edistämään myös luonnonsuojelullisia pyrkimyksiä. Logistiset seikat huomioonottaen voidaan vaikeakulkuiset maastot erottaa kokonaan puuntuotannon ulkopuolelle. Samoin tiettömät, erämaiset alueet voidaan jättää rauhaan ja jopa lisätä niiden määrää ennallistamistoimenpiteiden avulla.
Valtakunnanmetsien inventointeja on tehty 1920-luvun alusta lukien. Ne antavat luotettavan kuvan metsiemme todellisesta tuotoksesta kokonaisuudessaan ja sen jakautumisesta ilmaston ja muiden kasvupaikkatekijöiden mukaisilla osa-alueilla. Metsäntutkimuslaitoksen pitkäaikaisilla kokeilla on puolestaan saatu likiarvoinen kuva erilaisten kasvupaikkojen maksimaalisesta puuntuotoskyvystä.
Kun valtakunnan alueella on kaikkiaan 26 milj. ha metsätalouden maata, pystytään teollisuuden nykytasoinen raaka-ainekysyntä tyydyttämään noin puolella tästä maapinta-alasta, jos tuotanto keskitetään tarkoitukseen parhaiten soveltuville alueille, ja jos vuotuinen puuntuotos näillä alueilla kohotetaan edes 5,5 m3/ha tasolle. Tämä on varsin vaatimaton keskikasvu hyvin hoidetuissa lannoittamattomissakin talousmetsissä Etelä-Suomessa. Tässä yksinkertaisessa laskelmassa ei oteta huomioon vuotuisen hakkuukertymän rakennetta eikä sen osuvuutta teollisuuden tarpeisiin, mutta siitä huolimatta voidaan todeta, että metsätaloudella on pelivaraa moneen suuntaan.
Metsät tulee jakaa selkeästi käyttötarkoituksen mukaan
Keskittämällä puuntuotanto siihen tarkoitetuille erityisalueille ja käyttämällä korostetun voimaperäisiä kasvatusmenetelmiä voitaisiin myös helpoiten vakuuttaa kuluttajat siitä, ettei ainakaan Suomessa käytetä metsäteollisuustuotteiden raaka-aineena luonnonsuojelualueiden, eikä ikimetsien tai edes luonnonmukaisesti kasvatettujen metsien puuta. Luonnonmukaisuus puuntuotannossa on ollut tähän saakka suomalaisen metsätalouden valtti, mutta nykyisessä ekohysteriassa tästä on tulossa sudenkuoppa, johon liian pehmeä ja monitavoitteinen metsätaloutemme saattaa hyväuskoisuudessaan pudota. Keskieurooppalainen ekokuluttaja on nimittäin jo oppinut arvostamaan tehokkailla tuotantomenetelmillä tuotettuja hyödykkeitä. Hän ei enää suostu käyttämään puunjalostustuotteita, joiden raaka-aine on peräisin esimerkiksi liian vanhoista tai muutoin liian luonnonmukaisesti hoidetuista metsistä. - Ehkä markkinamiehet joutuvat hieman anteeksipyydellen toteamaan, että tehokkaassakin puuntuotannossa joudutaan sentään käyttämään hyväksi luonnonprosesseja ja niiden ohjauksessa tietämystä, jota on kerätty ihmiskunnan käyttöön vuosisatojen kuluessa jopa luonnontilaisistakin metsistä. Tämänkaltaisesta luonnon hyväksikäytöstä ei saisi kuitenkaan metsä- ja puutalouden toimijoita enää syyllistää.
|