ILOUUTINEN LIITO-ORAVASTA LEVIÄÄ.
Erkki Virtanen Savon Sanomissa kirjoitti: ” Kriittiset arviot liito-oravan suojelustatuksen oikeutuksesta ovat vahvistuneet sitä mukaa kun kanta on kasvanut - ja törmäykset ihmisen kanssa yleistyneet. Jo vuosia sitten on puhuttu liito-oravan todellisen kannan olevan vähintäänkin 40 000–50 000. Samaan aikaan Suomesta on kuitenkin kiidätetty Brysseliin toisenlaista informaatiota. Sen perusteella laji on lätkäisty direktiiviin vaarantuneeksi, siis uhanalaiseksi.
-
Helsingin yliopiston kartoitustyö liito-oravakannasta on vielä pahasti kesken. Sen on määrä valmistua parin vuoden kuluttua. Mutta jo tässä vaiheessa tutkijoiden mielestä näyttää siltä, että todellinen kanta on moninkertainen arvioituun 40 000–50 000 pariin nähden. Näin sanoo ympäristönsuojeluneuvos Pertti Rassi ympäristöministeriöstä. (MT. 27.10.) Rassi sanoo alkuun kauhistuneensa, kun laskennan tuloksia alkoi tippua: kanta oli vastoin kaikkia ennakkokäsityksiä kaikkein tihein, suorastaan ”käsittämättömän tiheä”, Vaasan läänissä, keskellä viljelymaisemia ja -metsiä. Tähän asti on katsottu, että liito-orava vaatii reviireiksi yhtenäisiä, laajoja vanhan metsän alueita. Tähän on nojannut myös suojelunormisto hakkuukieltoineen. Liito-oravakin näyttäisi siis sopeutuneen metsäluonnon muutokseen, jos Rassin arvioihin on uskominen.”
-
Noin siis Ryynänen, joka itse vielä vuotta aiemmin ”tyytyi” tuohon 50000 pariin: ” Liito-oravien määrästä on monta käsitystä. Savon Sanomissa taannoin Erkki Ryynänen esitti arvion satatuhatta yksilöä. Ja tänään17.12.2002 metsänhoitaja Erkki Timonen SS:ssa puhuu puolesta miljoonasta.
Naapuri, metsäkoneyrittäjä, sanoo, että monella työmaalla öiseen aikaan niitä vilahtelee. Ja metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja sanoo, että niitä on paljon enemmän kuin luullaan. Se ”luulo” on kai tuo 50 000, mikä sekään ei ole kovin vähän---”
-
Herää kysymys, pettikö luontoliittolaisten parhaimmistonkin lajituntemus vai missä on selitys, kun liito-oravan on väitetty olevan uhanalainen. Maatalousalan ja metsäalan ihmiset eivät ole sitä väitettä keksineet. Metsissä liikkuvat ovat omin silmin nähneet, mikä on tilanne. Ja he tuntevat metsän eläimet.
Yksi selitys on, että piti vain valita mahdollisimman söpö eläin metsien suojelun keulakuvaksi.