Yritän vielä näin:

----Minun mallini on hoitaa metsiä siten, että puun lahoamista siellä ei pääse tapahtumaan (lukuun ottamatta 5% suojelualueita). Nuorten metsien annetaan kasvaa, vanhat uudistetaan.

----Se toinen malli on, että suojelualueita (joilla ei hakata ollenkaan) on oltava runsaasti, ehkä 30% metsistä. Kutistuneella talousmetsäalalla joudutaan hakkaamaan yli vuotuisen kasvun. Valtakunnan puuvarat hupenevat. Suojelualueilla puu lahotetaan hiileksi ilmaan ilman, että puuta ensin käytetään hyödyksi lautana, paperina tai polttopuuna. Tuo lahoaminen taivasalla on aika nopeaa: kuollut puu vapauttaa hiilensä taivaalle ripeästi.

-

Miten jälkimmäinen malli voi olla järkevämpi? Puuta lahotetaan sekä metsässä että lisäksi normaali määrä vielä lautana ja paperina!

-

Eli lyhyesti: minun mallissani pyritään puuvarojen lisäämiseen kaikissa metsissä, ja kokemusten perusteella siihen myös pystytään. Siinä toisessa mallissa vain tuon 30%:n puusisältö alussa hieman kasvaa. Sitten lahotus ja kasvu ovat tasapainossa, ellei myrsky ilahduta käynnillään sienikuntaa.

-

Matti

PS: Jos suojelua on ehdottomasti lisättävä (EU vaatii vain isoja prosentteja?), niin tässä mielessä parhaiten kävisivät taimikot, sillä niiden toiminta hiilen nettopyydystäjänä jatkuu kymmeniä vuosia huolimatta suojelusta. Vaan taimikolla ei ole ikimetsän ominaisuuksia… vielä. Aikaahan on---