Pieni yhteenveto puu/hiili-asiassa:

-

Ikimetsät ovat tärkeitä tiettyjen eliöiden ekosysteemejä, ja ihmisille virkistäytymiskohteita. Niiden määrässä kannattaa pysyä kohtuudessa, sillä suuri suojeluala heikentää hiilitasetta. Hyvällä asialla on huonokin puolensa.

-

Nykyinen melko tehokas metsänhoito on saanut Suomen puuvarat kasvuun (samalla ilmakehän hiiltä sitomaan). Jos suojeluun otetaan vielä paljon lisää järeitä metsiä, on puun vaje otettava talousmetsistä, jolloin puuvarat kääntyvätkin laskuun. Taas siinä suojeluun otetussa tukkimetsässä ei hiilimäärä muutu juuri miksikään. Saman verran lahoaa kuin uutta kasvaa.

-

Alun perinhän keskustelussamme oli kyse siitä, mitä lannoitus tekee metsän kasvulle ja hiilisisällölle. Se ei liene epäselvää: Lannoitusmetsä tuottaa tuhannessa vuodessa 15 päätehakkuusatoa eikä vain 10.  Lannoitettu tuottaa ehkä 5000 kuutiometriä puuta eikä vain 3000!

-

Rakennusten lyhyt- tai pitkäikäisyydellä ei ole osaa eikä arpaa. Kaikki puutalot aikanaan lahoavat, samoin sanomalehdet sekä LUOMUOPPIKIRJAT JA TUOHIVIRSUTKIN. JA TÄHÄN EI AUTA SE, JOS ON SUOJELUMETSIÄ LAHOAMASSA PYSTYYN JA PITKÄLLEEN !!!
-
Mutta se, onko noita suojelumetsiä lahoamassa pystyyn ja pitkälleen,
vaikutta siihen, MINKÄ VERRAN TAPAHTUU YLIMÄÄRÄISTÄ, TURHAA LAHOAMISTA,
JOKA aiheuttaa YLIMÄÄRÄISIÄ HIILIPÄÄSTÖJÄ TAIVAALLE. 

 

Matti

PS: Hannes Mäntyranta ehkä väheksyi metsän vaikutusta hiilitaseeseen. Nykyhehtaarin puumäärä on kai ainakin 30 kuutiometriä enemmän kuin 50 v sitten?  Energiasisällöltään se vastaa noin 10 tonnia öljyä! Hiilisisällöltään se vastaa ainakin 10 tonnia öljyä. Suomessa on yli 20 miljoonaa hehtaaria metsää, eli 4 ha/asukas. Lisääntynyt metsänkasvu on sitonut hiilimäärän, joka vastaa 40000 öljykilon polttamatta jättämistä. Siis jokaista asukastamme kohden, vauvasta vaariin.