Metsänhakkuut ja ajourat, Hannu Hyvönen arvostelee tavanomaista metsätaloutta, sen ajourista:

 "Jatkuvassa kasvatuksessa (= ”luomu”menetelmä, jossa ei koskaan hakata aukeaksi) logiikka on toinen. Ajoura on valopuiden uudistamistoimi ja seuraavalla kerralla ajetaan taas eri kohdasta, mukaillen poimittavia puita ja puuryhmiä. Myös jatkuvassa kasvatuksessa reunapuut hyötyvät ajourasta mutta tukkisatoa ei menetetä myöskään ajourilta.

Vaikea varmasti käsittää jos ei ole tullut koskaan miettineeksi. Mutta tosiasiassa tukkipuutulojen menetys on suuri. Ja kun vielä kesäaikaan rymistellään niin siinä ne reunapuutkin saavat
lahovikoja ja menevät nekin tukit.    Hannu "

Vastasin:

Hannu kirjoitti:" Ja kun vielä kesäaikaan rymistellään niin siinä ne reunapuutkin saavat lahovikoja ja menevät nekin tukit."

Luomumetsätraktori liikkuu levitoimalla? Jos ei, niin se rikkoo aina elintärkeitä juuria, jos ajetaan kesällä. Normaalissa metsänkasvatuksessa sentään päätehakkuu voidaan surutta suorittaa kesällä. Siten saadaan tarvittava määrä tuoretta puuta tehtaalle kesälläkin.

En oikein ymmärrä Hannun selostuksesta, mitä iloa on siitäkään, että ajetaan eri kerroilla (10 v välein) aina eri paikasta. Sadassa vuodessa tehdään ehkä viisi hakkuuta kullakin palstalla (olipa luomua tai ei). Niinpä tulee ajetuksi, 20 metrin ajoväliä ja 3 metrin uraleveyttä noudattaen, lähes joka kohta metsästä tuona aikana. Miten se parantaa tukkipuun saantia verrattuna yhteen uraan? Ja eikö juuristovaurioitakin synny enemmän?

Matti