Wanhan Puimalan tarina

Vuonna 2004 päätyi omistukseemme pientila Onkiveden saaressa. Vaatimattomasta koostaan ja vaikeasta sijainnista huolimatta se tarjosi aikanaan elannon neljähenkiselle perheelle. Sähköä ei ollut eikä vesi tullut ja mennyt kuin kantaen.

Tilalla oli peltoa kaksi hehtaaria (joista ainakin puoli hehtaaria meni työhevosen rehujen (heinän) tuottamiseen). Lopuilla elätettiin lehmä sekä isäntä, emäntä ja kaksi poikaa 1950-60-luvuille asti.  Metsää kahdeksan hehtaaria. Ison osan metsän kasvusta nieli varmaan mökin lämmittäminen, eikä puun myyntituloja liene ollut. Kalastus antoi hieman lisätienestiä. Tila siis eli suunnilleen "omillaan". Kalaa liikeni hieman myyntiin. Saatiin rahaa, jolla ostettiin suolaa ja jotain muuta pientä.

Kyseessä oli siis perinnekulttuuria, maalaisromantiikkaa parhaimmillaan, luonnon ehdoilla toimeen tulemista, luomuakin? Nälkää, kovaa työtä ja kurjuutta...  Pitäisikö sellaiseen palata, kuten linkolalaiset vihreät toivovat?

Historia tulvahti esiin hämähäkin verkkojen ja pölyisten heinien ym roinan takaa esiin aloitellessani mökkitilan puimalan remonttia. Rakennus oli kovaa vauhtia painumassa kasaan, koska sen nurkkakivet olivat painuneet savimaahan ja seinät lahosivat alaosistaan. Sanonta "hirsirakennus painuu, kunnes räystäät ottavat maahan" pätee hyvin myös lautarakenteiseen puimalaan.

Remontti alkoi pienimuotoisella siivoamisella ja muutamien koneitten ulos viennillä... Sitten aloin nostamaan ja tukemaan kattoa pystytolpilla, joiden alle löysin lähimaastosta kunnon kivet (savolainen ehtymätön luonnonvara)

Kahden peltohehtaarin vuoksi tilalle oli pitänyt hankkia sekä heinän että viljanviljelykoneet (keskellä takaseinää vasten on haravakone ja oikealla näkyy niittokoneen pyörää.

Rojun alla puimakone ja sen edessä haravakoneen pyörät ja alhaalla jyrä. Hevosvetoisia.

Osa koneista ottaa valohoitoa:

Puimalan sisäosien kaivauksissa löytyi mainio 1800-1900-luvulta peräisin oleva jämerä ja pitkävartinen makkaranpaistoväline:

Kolmen päivän urakan tuloksena rakennus on (tilapäisesti) ryhdikkäämpi. Ja mielessä päätelmä: ei pidä haikailla vanhoihin aikoihin, ainakaan maataloudessa. Sata vuotta sitten tilanne oli toinen. Nyt tuntuisi suurelta tuhlaukselta rakentaa kahden hehtaarin vuoksi puimala, talli, navetta. Ja hankkia hevonen ja sen perään peltotyökoneet. Ja viljan puntiin tarvittiin puimakone. Tehokkuus maataloudessa vapauttaa porukkaa mm palveluammatteihin. Kitkeminen ja kuokkiminen kaukaa katsoen voi kyllä näyttää kivalta.