Vasta nyt huomasin Lauri Puhakaisen kirjoituksen ja kysymyksen.

 

Myönnän, että havaintoni ovat silmillä tehtyjä. Ehkäpä havaintoni ovat vajavaiset. Kerropa sinä, minkä teorian mukaan koskematon metsä on monimuotoisuudelle paras? Sen olen kyllä huomannut, että kun metsäkuvio hakataan aukeaksi, niin oravat, tikat, käpylinnut, pyyt, tiaiset ja monet muut lajit poistuvat paikalta, viereiseen metsään. Lahottajasienet todennäköisesti joutuvat hieman sopeutumaan. Aina kuitenkin lahottajia on ihan riittämiin, olipa kyse umpimetsästä tai hakkuuaukeasta. Eikä moottorisahalla tai metsäkoneella saa sienilajeja sukupuuttoon tapettua.

 

Avohakkuun jälkeisessä taimikossa ja nuoressa metsässä on valtavasti pensas- ja kenttäkerroksen kasvillisuutta, näkösuojaa ja ruokaa. Horsmaa ja vattua on kiusaksi asti, ja niissä miljoonittainen hyönteismäärä: perhosia, kimalaisia, kärpäsiä ym ym. Hyönteisten myötä viihtyviä lintuja on aivan eri lailla kuin tukkimetsässä. Hirvelle ja jänikselle on ruokaa. Koskemattomassa metsässä ei ole.

 

Teoriasi on erilainen kuin maastossa havaittava totuus. Olet kuin lääkäri, joka ei tutkimusten jälkeenkään löydä potilaasta vikaa : ”Tässä jää nyt jäljelle vain kaksi vaihtoehtoa: Te todennäköisesti olette anorektikko… tai sitten ylipainoinen”

 

Matti

 

PS: Tiesitkö, että vanhasta metsästä taitaa kokonaan puuttua hirven ulosteiden hajotukseen erikoistunut sieni Alcespascannus compostus. Sen puuttumisella saattaa satojen vuosien mittaan olla dramaattinen vaikutus koko maailman eliöstöön, biosfääriin.

 

Ja happoasian piti (aukkohakkuun ohella) pilata koko Lappi, vaan miten käykään:  http://www.maatilan.pirkka.fi/mp4_01/otsikko18.htm

 

Ja käypä (jokamiehen oikeuden turvin) metsässä. Näkevätkö sinun silmäsi toisin kuin minun?

 

Takaisin juttulistalle