http://www.vihrealiitto.fi/yleviarkisto/4_2004/0059.html :

 

Raukko kirjoitti: ” Joten huuhtoutuminen on sitä suurempaa, mitä suurempi fosforin konsentraatio
maaperässä on, ja tehoviljely on rikastanut maahan huomattavat
fosforivarannot, koska niistä riittää luomuviljelijälle jopa vuosikymmeniksi.”

 EI, VAAN suurin vaihtelu on eroosion määrässä. Ja sitä pitäisi mielestäni tarkastella saatua satokiloa kohden!

-

-

Pekka: ” Aivan kuten eräs tehoviljelyn apostoli kotisivullaan kirjoittaa "Mitä suuremmat sadot, sitä enemmän kasvinjätettä... enemmän humusta.".
Unohti tosin mainita, että sitä suuremmat ovat myös orgaanisista lähteistä peräisin olevat ravinnehuuhtoumat, aivan kuten tuossa ylempänä itse todistaa. ”

PEKKA RAAPII POIKKEUKSELLISESTI TOTUUTTA IHAN LÄHELTÄ. totta on, että hehtaaria kohden on humusrikkaan maan sekä CO2- päästö että typpihuuhtoumakin usein suurempi. Typpihuuhtouma etenkin silloin, jos maa on viljelemättä, jolloin ei ole kasvustoa sitä vapautuvaa typpeä ottamassa. Niinpä avokesantoja tulee välttää, ja pitäisi viljellä myöhäisiä viljoja tai monivuotisia kasveja. Kaikista kasvutekijöistä pitäisi huolehtia, sekä tautien torjunnasta. Tällöin sato ottaa saatavilla olevan typen tarkoin.

Korkea humuspitoisuus on ympäristölle kuitenkin eduksi siinä, että sellainen maa ei herkästi erodoidu (eikä siten aiheuta fosforipäästöjä).

 

Matti

Takaisin juttulistalle