Maatalouden tuottavuuden kehittyminen viime aikoina

Alla olevat kaksi kuvaa ovat mm. Hankkijan Kasvinjalostuslaitoksen julkaisuista ja Maaseudun Tulevaisuudesta ja ne kertovat että vuosituhannen vaihteeseen tultaessa oli suunta vielä nouseva, positiivinen.

Viljojen satotasot:

Käyrän suunnastahan voisi päätellä, että 1800-luvulla sato oli miinusmerkkinen... Se on väärä tulkinta: oikea on se, että kehitys polki paikallaan suunnilleen siihen saakka, kun väkilannoitteet ja kemikaalit tulivat. Nyt ns. vaihtoehtoaatteet tekevät kaiken tämän tyhjäksi

 

 

 

Karjataloudessa kehitys on ollut vielä suotuisampi:

LEHMÄHÄN EI PAKOLLA LYPSÄ! Hyvä hoito on tuonut hyvät tulokset!

 

 

Asiaa selventävää historiaa: Nurmiviljely ja muukin karjan rehujen  viljely on suhteellisen nuorta (noin 100 vuotta). Aiemmin lehmät laidunsivat metsissä, rannoilla ja luonnonniityillä, ja talvirehu kerättiin samoin luonnosta. Niinpä lehmän tuotostaso olikin 1800-luvun alkupuoliskolla vielä reilusti alle 1000 kg maitoa/vuosi. Nyt ollaan suunnilleen kymmenkertaisissa luvuissa. Vanhoina (hyvinä?) aikoina kerrotaan lehmien usein kuolleenkin nälkään  lopputalvesta. Latojen olkikatot kelpasivat hätärehuna, ja elossa selvinneet lehmät jouduttiin joskus kantamaan keväällä navetasta laitumelle, kun nälkä oli vienyt eläinten voimat. Karjankasvatuksen voidaankin katsoa tuottaneen päätuotteena lantaa ruis-, ohra-, ja perunapelloille, joita tarvittiin ihmisravinnon tuottamiseen. Lehmät tuskin olivat erityisen onnellisia.

 

 

 

Seuraavissa kuvissa kehitystä hieman tarkemmin:

kuva 1: Leipäviljojen sadot kaksinkertaistuivat Suomessa 1950-1990

Käyrän suunnastahan voisi päätellä, että 1800-luvulla sato oli miinusmerkkinen... Se on väärä tulkinta: oikea on se, että kehitys polki paikallaan suunnilleen siihen saakka, kun väkilannoitteet ja kemikaalit tulivat. Nyt ns. vaihtoehtoaatteet tekevät kaiken tämän tyhjäksi

 

Kuva 2:  Rehuviljasadot samoin

Käyrän suunnastahan voisi päätellä, että 1800-luvulla sato oli miinusmerkkinen... Se on väärä tulkinta: oikea on se, että kehitys polki paikallaan suunnilleen siihen saakka, kun väkilannoitteet ja kemikaalit tulivat. Nyt ns. vaihtoehtoaatteet tekevät kaiken tämän tyhjäksi

Ravinteiden käyttö on 2000-luvulla koko ajan  laskenut ("näennäisviljely" yleistyy)... klikkaa tästä
 

 

Torjunta-aineiden käyttö vähenee:

Alla torjunta-aineiden myynti Suomessa

 

Mainittakoon, että "biodiversiteetti" vastaavasti lisääntyy:

Maaseudun Tulevaisuus 4.6.2001. kertoo tutkimuksesta (jonka tavanomainen ihmissilmä pystyy pelloilla kyllä toteamaankin): Luomupelloissa on kaksinkertainen rikkakasvimäärä.

MUTTA: Se onkin monimuotoisuutta, biodiversiteettiä. Ja kyse on "oheiskasveista", jotka parantavat myös hyönteisten viihtyvyyttä pellossa. Itse vilja ei oikeastaan olekaan tärkeää...

(Otsikko lehdessä oli johdatteleva: "Luomupellolla vallitsee lajien runsaus") ... itse asiassa lajeja ei tainnut olla sen enempää... ei ainakaan enemmän kuin on piiriojan takana!

Juolavehnän versojen määrä

 

Matin Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu