Raukko:
"Tehomaataloudelle onkin tyypillistä, että toimitaan hätäisesti ilman
turhaa pohdintaa tekemisten seurauksista. Sitten kun huonot on housussa
kielletään kaikki niin pitkään kuin vain on mahdollista. Kun haju
lopulta käy itsellekin sietämättömäksi, myönnetään kaikki, ryhdytään
pyykille ja vannotaan että tapahtuimista on otettu opiksi. Pyykin
kuivuttua kierros alkaa alusta."

Minusta tuo pätee nimenomaan LUOMUUN. Vuosituhansien ajan on opittu
kerta toisensa jälkeen, että luomutuotanto syö maaperän köyhäksi ja
kuluneeksi eikä sato ole kovinkaan hääppöinen. On kaskettu Suomessakin
aina vaan uusia ja uusia alueita jotta olisi edes vähän aikaa saatu edes
jonkinmoista satoa aikaiseksi. Tuolloin toki ei ollut paljon
vaihtoehtoja kun lannoitteita jne. ei ollut olemassakaan. Nyt on, mutta
silti samoja virheitä toistetaan kerta toisensa jälkeen. Luomussa
maaperä köyhtyy ja muuttuu aikaa myöden viljelykelvottomaksi myös rikkaongelman vuoksi,
ravinnehuuhtoumat ympäristöön kasvavat per tuotettu ruokamäärä jne. Ja
kaikki tämä vain siksi, että luomusta on tullut äkkiä hirvittävän
mainoskampanjan ja pseudotiedon levittämisen seurauksena "trendikästä".
Jossain vaiheessa varmasti tullaan järkiinsä ja myönnetään että eihän se luomu
toimi lainkaan, mutta sitä ennen täytyy vain katsella kun suomalaista
luontoa raiskataan ja kuluttajia kusetetaan?

En vieläkään voi ymmärtää, miksi itseään luonnonsuojelijoina pitävät
ihmiset voivat kannattaa luomua, vaikka tosiasiat sen haitallisuudesta
(esim. juuri ravinnehuuhtoumat per ruokamäärä) ovat heidänkin
tiedossaan? Onko kyseessä välinpitämättömyys vaiko silkka petos, sitä
emme ehkä koskaan saa tietää.

Matti