Saamani palautteen ja lukuisten kyselyjen perusteella näyttää varsinkin luomuväen piirissä olevan jonkin verran epätietoisuutta aiemmin esille tulleesta luonnonmukaisen ojankaivun käsitteestä.

Kyseessähän on uusi toimintamuoto, jossa noudatetaan kestävän kehityksen periaatteita. Näin päästään aimo askel lähemmäksi uutta maailmantilaa, jolle ovat vieraita nämä nykykulttuurin vitsaukset, kuten ylituotanto, työttömyys ja monet vaikeat kansantaudit. Samalla säilytetään maaseutu asuttuna ja edistetään kosteikkokasvien ja eläinten toimeentulomahdollisuuksia. Myös kansantalouden tila tervehtyy, sillä uusi menetelmä poistaa ojankaivusta kokonaan ulkomaisten tuotantopanosten tarpeen. Nykyisenkaltainen toiminta on erittäin ajattelematonta ja lyhytnäköistä uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä. Luonnonmukaiset menetelmät on satojen vuosien ajan todettu ympäristöystävällisiksi. Näin, ekologisesti kestävällä tavalla saadaan toteutettua kestävän ojankaivun mahdollisuus ,eikä luonnon sietokyky rajoita toimintaan osallistuvien ihmisten määrää niin kuin teho-ojankaivussa.

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaista ojaa kaivetaan käsin tai hyväksyttävällä lapiolla. Lapiokaivussa käytettävän lapion tulee olla luomuliiton hyväksymä puuvartinen malli. Varren karhentaminen ja kyllästäminen tervalla tai pellavaöljyllä sallitaan, ellei kyseessä ole biodynaaminen oja. Erikoisen hankalissa tapauksissa voidaan hyväksyä myös perinteinen traktorikaivuri (turboton, eli ns. vapaasti hengittävä malli ) kuitenkin siten, ettei konekaivun osuus kokonaistyöajasta ylitä 50%:a.

Luonnonmukainen oja erottuu tavallisesta ojasta jo päällisen tarkastelun perusteella . Kaikenlaisten väärinkäytösten välttämiseksi on kuitenkin syytä järjestää työmaalle virallinen valvonta liiton valantehneiden valvojien avulla. Työn venyessä hankalissa kohteissa (esim. metsäojat kivisillä mailla) voidaan tarkkailija vapauttaa välillä muihin tehtäviin, kuitenkin enintään puoleksi käytettävästä kaivuajasta. Joissakin tapauksissa voi valvojan viihtyvyyttä metsässä parantaa varaamalla mukaan parimetrisiä kettinginpätkiä ja muutamia kameramiehiä.

Valmis luomuoja on luontoon hyvin mukautuva. Syvyys ja leveysvoivat vaihdella maalajin ja kaivuvaikeuden mukaan. Vähintään 10 metrin välein on kuitenkin tehtävä kapeampi kohta ylityspaikaksi eläimille. 30 metrin välein on syytä jättää selvä kannas, jotta huonompijalkaisetkin (hiiret, muurahaiset ja muumit)pääsevät yli. Näin järjestyy myös ihanteellisia oleskelupaikkoja sammakoille. Mainittakoon, että Suomessa ei nykyään ollenkaan tavata erästä viehättävää sammakkolajia, joka Brasilian luonnonmukaisissa oloissa menestyy erinomaisesti!

Yhteiskunnan tulisi kaikin keinoin tukea kestävää työskentelyä pelloilla ja metsissä, ottaen samalla huomioon työllistämisnäkökohdat. Ensiarvoisen tärkeää olisi saada mitä pikimmin haittavero nykyiselle holtittomalle konehurjastelulle tällä alalla. Uskon ympäristöministerillämme riittävän ymmärrystä tässä asiassa. Myös eläinsuojelujärjestöt voisivat kiinnittää huomiota siihen tuskaan ja ahdistukseen mitä koneiden tunnoton käyttely voi maan matosille ja myyrille aiheuttaa, puhumattakaan kodittomiksi jäävistä sammakkoperheistä! 

Luomuväki valikoi maatalouden hyvät ja huonot puolet hyvin yksioikoisesti: hyvät "omaan pussiin". Asioita tuntemattomalle luomu-asiakaspiirille se kai kelpaa. Suuria satoja sentään harvempi "uskonveli" on vielä aiemmin kehunut kuten XX tällä palstalla taannoin. Koetulokset kertovat luomusadon jäävän noin 40 % pienemmäksi. A I Virtanen tutki apilan käyttöä, mikä ei siihenkään aikaan ollut uusi keksintö. Koekenttien sadot ovat kautta aikojen liikkuneet eri tasolla kuin käytännön viljelyssä.

Palkokasvien etuna on omavarainen typpitalous, minkä vuoksi niitä on runsaasti viljelty ennen väkilannoitteiden keksimistä. Haittojensa vuoksi niistä on osittain sitten luovuttu. Haitat liittyvät maittavuuteen ja terveellisyyteen laidunkasveina, vaikeampaan kuivatukseen heinäksi sekä huonoon kestävyyteen laidun- ja säilörehunurmissa.

Ympäristön kannalta viherlannoitus, apilan käyttö sekä karjanlanta ovat samankaltaisia. Ravinnepäästöt ovat suuret, vaikka kyntö maltettaisiinkin jättää kevääseen. Päästöille on luonnonmukainen selitys. Luonto ei opi varastoimaan siististi sellaisia ravinnemääriä, jotka ovat tarpeen kunnon sadolle. Väkilannoitteen typpi muovisäkissä katetussa varastossa on syys- ja kevätvalumien ulottumattomissa. Helppoliukoisena se tulee käytetyksi kasvukaudella, eikä jää maahan syyssateiden ja kevätvaluman huuhdottavaksi. Maatalouden Tutkimuskeskuksen kokeissa on seurattu väkilannoitetypen vaiheita radioaktiivisesti merkityn isotoopin avulla. Suurimmat todetut huuhtoumamäärät olivat yhden kilogramman luokkaa hehtaaria kohden.. Väkilannoitetypen osuus peltohehtaarin kokonaishuuhtoumasta on alle 10% ja loput(yli 90%)tulee orgaanisista lähteistä (humus, kasvinjätteet, lanta) Väkilannoitus nostaa satoa, ei huuhtoumaa.

Kokemuksen ja koetulosten perusteella voin sanoa, että kun maata lannoitetaan viljanviljelyssä 70 kg typpeä/ha ,niin sadossa korjataan noin 70 kg typpeä/ha. Tästä kivennäismaalla noin 60 kg on peräisin lannoitteesta ja 10 kg maan omista varastoista (joihin se "häviävä"10 kg osittain menee). Väkilannoitteesta peräisin olevaa typpeä huuhtoutuu alle 1 kg, haihtuu muutamia kiloja. Maan omaa, orgaanisesti sitoutunutta typpeä huuhtoutuu viljelyn ohessa muutamia kiloja.

Orgaanisten lannoitusaineiden hyötysuhde on parhaimmillaankin alle puolet tästä, ja varsinkin huuhtouma on tuoteyksikköä kohti moninkertainen. Jos kokonaisen tilan typpitase näyttää huonolta, on kyse siitä, että karjanlannan käsittelyssä tehdään virheitä. Jos taas ravinnetaseet ovat kovin "hyvät", niin viljely tapahtuu todennäköisesti ja lyhytnäköisesti maan ravinnevaroja kuluttaen (kuten kaskiviljely aikoinaan). Totuudellinen tapa laskea taseita ottaisi huomioon myös maan ravinnevarojen muutokset sekä palkokasvien typensidonnan. Näin taseesta voitaisiin karkeasti päätellä ravinnehävikitkin!

Siirtyminen luomuiluun alentaa satoja noin 40%(muutenhan ei extratukea tarvittaisikaan, vai?) Tarvitaan 66% enemmän peltoa saman satomäärän tuottamiseen. Tämä yhdessä lisääntyvän mekaanisen rikkatorjunnan kanssa johtaa eroosion ja fosforipäästöjen kasvuun. Raakafosfaatin käyttö johtaa vielä ojasta allikkoon, sillä heikkoliukoista

yhdistettä joudutaan käyttämään suuria määriä,jos satoa aiotaan saada. En myöskään jaksa ymmärtää luomuväen puolustautumista (lisätukiaisista ja ravinnepäästöistä) luomun pienellä %-osuudella Suomen peltoalasta. Kun paremmuus onkin tosiasiassa huonommuutta, niin paras lukuarvo tuelle ja %-osuudelle on nolla.

Yömaitoasia on kaupallista humpuukia puhtaimmillaan:

1. Talvisaikaan on yli puolet maidosta muutenkin "yömaitoa", sillä päivä on lyhyt, ja aamulypsymaito (yli 50% kaikesta) on pimeässä muodostunutta

2. on kovasti arveluttavaa pitää eläin läpi vuorokaudet sisällä lähes pimeässä (ei kai ainakaan "luonnonmukaista"?)

3. Melatoniinin vaikutukset ihmiseen ovat vielä osittain tuntemattomat

4. Jos lisä-melatoniini on tarpeen, pitää maitoa latkia kuolettava annos, sillä: "pitoisuudet maidossa ovat pikogrammaluokkaa. Yhdysvalloissa kaupalliset valmisteet (lääkkeet) ohjeen mukaan annosteltuna antavat 1-3 mg/vrk" (Sisätautiopin prof Leo Niskanen, Savon Sanomat) HUOM: 1 mg = 1000000000 pg (siis yksi milligramma on miljardi pikogrammaa)!!!!! ... asiaan liittyviä numerotietoja on (ymmärrettävästi) peitelty. Prof Niskanenkin noin vuosi sitten SS:ssa antoi vain noin pyöreät arvot. Kuitenkin ne kertovat asian ytimen.

5. Kohdasta 4 seuraa, että yömaitoon uskovan on uskottava myös homeopatiaan !

Entä luomunäkökulma tähän asiaan ??? Ennakkoluuloton ?

Lisäys 27.7.2001: http://www.agropolis.fi/eli/tiivistelmat/malika2.html kertoo, että Yömaito sisältää "yli 20 pg/ml" melatoniinia. Sovitaanpa nyt vaikka, että oikein erinomaisen hyvässä yömaidossa on 40 pg (siis pikogrammaa) , eli 0,000000000040 grammaa melatoniinia millilitrassa. Siis 0,000000040 grammaa melatoniinia litrassa maitoa. Ihmisen käpylisäke tuottaa vuorokaudessa 10mikrogrammaa melatoniinia (=0,000010 g). Esimerkkini erinomaisen hyvää yömaitoa olisi juotava 250 litraa päivässä, jotta sillä korvattaisiin toimimaton käpylisäke.

Amerikkalaisten(siellä reseptivapaa) pilleri sisältää tarpeettoman paljonkin melatoniinia (3 milligrammaa). Sillä saadaan korvattua 75000 litraa erinomaisen hyvää yömaitoa. Pilleri pitää lohkoa 75000 osaan, jotta osanen vastaisi yömaitolitraa! Yhdestä pilleristä riittäisi noin 200 vuoden käyttöön, korvaamaan päivittäinen yhden litran yömaitoannos. Kannattaako kiusata lehmiä luonnottomalla valoshowlla ???

USA:sta saa netin kautta ostettua em. 3mg:n melatoniinipillereitä, hintaan 3,95 dollaria/100 kpl pakkaus. Yksi tuollainen pilleri korvaa noin 200 vuoden ajan yhden yömaitolitran päivittäisen annoksen! Ja hintana noin 0,04 dollaria, eli parikymmentä penniä!!! Liotettakoon tuo pilleri 75000 litraan "tavallista" maitoa. Siten tuloksena on sama melatoniinipitoisuus kuin yömaidossa, josta joutuu maksamaan joka litrasta yli markan lisähinnan. Taikka voisi varovasti lipaista kielellä kerran vuorokaudessa pilleriä. (ei kyllä saattaisi kestää 200 vuotta, vaan tulisi yliannostus :) )

Matti

1. Turkistarhoilla eläimet ovat yleensä hyvin ravittuja ja kiiltäväkarvaisia. Olen tämän itse omin silmin todennut. Tämähän on tarhaajankin etu. Luonnossa ne ovat kapisia, kirppuisia ja usein nälkiintyneitä. Harvoin on talvella tarjolla sulaa juotavaakaan. Vanhetessaan eläin tulee raadelluksi hengiltä tai kuolee nälkään. Pakkastalvina huonoina käpyvuosina oravista yli puolet menehtyy ikävällä tavalla. Kysymys: Onko eutanasiaa (=armomurha) toteutettava? Kumpi eläinryhmä on kiireellisempi kohde? Onko umpihankeen päästetty minkki onnensa kukkuloilla? Miten kauan on, jos on?

(Tietysti eläin olisi onnellisimmillaan vapaana, hyvin ruokittuna ja juotettuna, ja terveydenhoito kunnossa… tällaisen olotilan järjestäminen on kuitenkin vaikeaa ja kallista…eihän se näy onnistuvan ihmisellekään)

2. Vegetaristit välttävät "eläinten riistoa" välttämällä lihan syöntiä. Jos kaikki olisivat vegetaristeja, tulisi siankasvatus tarpeettomaksi. Näin riistettäisiin söpöiltä töpselikärsiltä elämän tarkoitus (ja siten elämäkin: ei niitä miljoonamäärin enää elätettäisi). Käykääpä ennakkoluulottomasti katsomassa nykyaikaisessa sikalassa, miten siellä röhkitään. Älkää luottako TV:n sensaatiohakuiseen filminpätkään jostakin 80-luvun poikkeustapaus-sikalan ahtaimmasta nurkasta !

3. On tutkittu, että lattiakanalassa ja maapohjaisessa turkistarhassa eläimet ovat sairaampia kuin häkissä. Ne myös tappelevat ja vahingoittavat toisiaan enemmän kuin häkkieläimet.

4. Voiko pitää paikkaansa, että maatilat pääsääntöisesti hoitavat eläimiä huonosti? Kuitenkin eläinten kasvu, lihantuotto ja maidontuotanto on noin kaksinkertainen verrattuna "entisiin hyviin aikoihin" (50v sitten). Kurituksen pelkokoko pakottaa eläimet ahkeroimaan ? :) Huonosti hoidettu eläin ei tuota, ja sellainen karjanpito päätyy pian konkurssiin. Näin talouselämän lait huolehtivat jonkin verran myös eläinsuojelusta!

Alla maaseudun tulevaisuuden artikkeli 20.6.

Tanskan eläineettinen neuvosto: Luomukanat eivät ole häkkikanoja onnellisempia.

Olstykke (MT)

"Mikään kanalatyyppi ei täytä lain vaatimuksia eläinten hyvinvoinnista", sanotaan Tanskan eläineettisen neuvoston juuri julkistamassa raportissa. Sen mukaan kaikissa tämänhetkisissä tuotantomuodoissa on vakavia puutteita. Laki vaatii, että eläimet suojataan kivulta, pelolta ja kärsimykseltä. Vapaasti liikkuvilla ja luomukanoilla ei ole raportin mukaan sanottavasti paremmat olot kuin häkkikanoillakaan. "Luomukanaloissa kuolleisuus oli keskimäärin 16%, mikä on 3-4 kertaa niin suuri kuin häkkikanaloissa. Tämä johtuu muun muassa sairauksista, petoeläimistä, sulkien nokkimisesta, kannibalismista ja huonosta rehusta", sanoo neuvoston puheenjohtaja, professori Peter Sandö. "Joissakin tapauksissa uudistetut, entistä suuremmat häkit ovat parempi vaihtoehto tuotantomuodolle", jatkaa Sandö. "Jos kuluttajat ovat maksaneet ylihintaa luomukananmunista, heitä on harhautettu. Hinnalla ei ole edistetty kanojen hyvinvointia." , sanoo Sandö.