Taimikon hoidosta
Pohjois-Savon tuoreilla kangasmailla metsän uudistamisessa taitaa yleisempi ongelma olla kehityskelpoisten taimien runsaus kuin niiden puute. Ainakin oma havaintoni, kynnettyyn ja yleensäkin muokattuun maahan istutettaessa on tämä: risusavottaa piisaa, ja joutuu poistamaan 10-100 kehityskelpoista koivun ja kuusen tainta yhtä kasvamaan jätettävää kohti.
Tällaisiin oloihin sopii mielestäni mainiosti kemikaalien käyttö: ei haittaa, vaikka joku kuusikin vioittuu. Kaataa sen sitten raivaussahalla viimeisessä (helpossa) perkauksessa.
Täkäläisillä rehevillä mailla lienee viisasta säilyttää lehtipuustoa jonkin verran kuusikon seassa, ainakin ensiharvennukseen saakka. Pysyy vesakko paremmin kurissa, ja saa "ilmaista" polttopuutakin.
Aika hyväksi on meillä osoittautunut metsän uudistuksessa seuraava menetelmä:
- kaadetaan tukkimetsä
- aurataan tai mätästetään
- istutetaan mahdollisimman pian
- heinäntorjuntaa en ole milloinkaan tehnyt. Ja aina on hyötypuiden taimia ollut kiusaksi asti.
- risusavotta tehdään n 5-7v päästä. Suunnilleen heti, kun vesakko kuusentaimia kiusaa. Mutta jätetään koivua ja leppää ainakin sen verran, minkä mhy sallii Kemeratukien ehtojen puitteissa.
- noin vuosi em. raivauksen jälkeen tehdään kemiallinen lehvästöruiskutus, jolla tuhotaan ne vuosi sitten jääneiden kantojen kantovesat. Ne ovat alle metrin korkuisia, ja ruiskutus voidaan siten suunnata alaspäin, ja kuusien vioitus jää vähäiseksi. VÄLINEENÄ ON MOOTTORISELKÄRUISKU, ILMAN MITÄÄN SUOJASUPPILOITA. KYMMENEN KERTAA NIIN TEHOKAS KUIN PUMPPURUISKU. SATA KERTAA NIIN TEHOKAS KUIN RAIVAUSSAHA, PIENTEN KANTOVESAPUSKIEN HÄVITTÄMISESSÄ (kun otetaan huomioon, että kemikaali tappaa kasvin juurineen)
- tuloksena on kuusi/koivu-sekametsä, noin 3000-6000 runkoa/ha.
- Noin viisi vuotta menee taas, kun koivut ovat riittävän isoja polttopuiksi, otetaan ne talteen, kun alkaisivat jo kuusia kiusatakin. Tämä on hieman kipeä toimitus, koska niistä kehittyisi aika pian tukkiakin. Kuusi on tässä vaiheessa aika hentoa, ja se iso tili kuusivaihtoehdosta on 50 vuoden päässä.
| Ruiskutuksen yhteydessä kannattaa erityisen
hyvin käsitellä ajouran vesakko.
Kapeat ajourat olen yleensä tehnyt jo taimikkovaiheessa raivauksen yhteydessä. Se selkiyttää kaikkien hoitotöiden suorittamista ja helpottaa kotiinpääsyä illalla. |
 |
| Tässä ja ylemmässä kuvassa kuusikko on jo
4-6m korkeaa, ja kemikaaleja voi surutta käyttää. Glyfosaatti ja MCPA ovat
mielestäni yhtä lailla vioittavia, jos ollaan liikkeellä liian varhain tai
jos liuosta menee kuuselle liikaa tai jos se on kovin vahvaa. Oikea satsi riippuu säästäkin. Asia ei selviä muuta kuin kokeilemalla. Kokeile ensin alle hehtaarin alalla, ja myöhempinä vuosina voi sitten luottaa osaamiseesi enemmän. MCPA on nopeampivaikutteinen: jo kahden vrk:n päästä voit mennä uudestaan, ja paikkailla työsi tulosta. Glyfosaatilla (Roundup tms) vasta kahden viikon päästä. Glyfosaatti tappaa suunnilleen kaiken. MCPA jättää heinäkasvit henkiin, mikä ei minun tapauksissani ole juurikaan haitannut... jälki on vähemmän dramaattista, luonnollisemman näköistä. |
 |
| Tämä taimikko on metrin korkuista, ja vioituksia saattaa tulla. Ruiskutuksessa kannattaa olla tarkkana ja ohjailla sumua sinne, missä vesat ovat. Täydellisyyteen ei kannata pyrkiä, vaan loppusilaus tehdään myöhempinä vuosina raivaussahalla. |  |
| Jos kuusta on paljon, voi ruiskutella
vapaammin. "sitä ainutta tainta" taas kannattaa vaalia, ja kiertää
ruiskulla kauempaa. Liian varovainenkaan ei kannata olla. Saattaa huomata jälkeenpäin, että ruiskuttelusta ei näy mitään merkkejä. Syynä tällöin on ollut:
|
 |