Viime aikojen (pyhiä) kirjoituksia:

 

Väärin viljelty?

Perjantain (15.2.) MT:n takasivulla Satu Salosen artikkelissa kerrotaan World Watch-raportista. Artikkelissa pisti silmääni (liekö WW:n vai kirjoittajan lausumana) kohta: ” 50 vuodessa maatalouden sadot ovat nousseet vain kolminkertaisiksi”. Käsittämätöntä! Maata oltiin viljelty jo 10000 vuotta, ilman, että sadot merkittävästi nousivat koko aikana. Sitten väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden aikana sadot kolminkertaistuivat 50 vuodessa.  VAIN! 

Maailma olisi kovin erilainen, jos väkilannoitteita ei olisi. Ilman niitä (”luonnonmukaisesti”) viljeltiin noin 10000 vuotta ilman mainittavaa satoisuuden nousua. Artikkelin kirjoittaja ehkä uskoo leppäkerttumerkin voimaan, mutta hän on väärässä. 

Maa-ja metsätalousministeriön Luomuviljastrategia- raportin mukaan luomuviljelyn viljasadot ovat melko tarkalleen 50% tavanomaisesta (kirjanpitotilojen tietoihin perustuen). Ja luomun köyhdyttäessä peltoa sato ei ainakaan ole noususuunnassa. Sama koskee tietenkin myös muuta ns. näennäisviljelyä, vaikka se ei olisikaan luomua. Todellisen tehokkaan viljelyn sadosta luomusato on alle kolmannes. Tämä on nähty mm. Käytännön Maamiehen ohra- ja ruiskilpailussa, jossa on luomutilojakin mukana.

Tehokkaan viljelyn etuna on myös huomattava, että niin saadaan ympäristöllisesti herkät peltolohkot pois viljelystä, vaikkapa ennallistettua metsän kasvulle. 

Matti Pekkarinen

 

 

Geenimuuntelu maataloudessa  (Savon Sanomat)

Kaisa Merenmies (SS 8.3.) ehdottaa geenimuunneltujen kasvien sijaan luonnonmukaista tuotantoa. Jos geenimuuntelusta peltoviljelyssä Suomessa kieltäydytäänkin, ei mielestäni silti pidä hylätä muita, jo hyväksi havaittuja järkevän viljelyn keinoja.

Onko sitten ”totaalikieltäytyminen” geenimuuntelustakaan aiheellista ravinnontuotannossa? 

  1. Geenit ruokapöydässä. Geenejä on syöty aina. Lusikallisessa lihakeittoa on aina miljoonia kasvi- ja eläingeenejä. Geenit eivät syömällä tartu. Runsaallakaan kinkun syönnillä ei tule siaksi.
  1. Geenit pellolla, geenien ”karkaaminen” luonnonkasveihin? Viime vuonna gmo-kasveja viljeltiin 57 milj. ha. Siis ala, joka vastaa Suomen ja Norjan yhteenlaskettua kokonaispinta-alaa metsineen ja järvineen. Siihen nähden aivan käsittämättömän vähän taitaa olla ongelmia. Kohu-uutiset vahingoista ja epäonnistumisista löytyvät vain World Watchin ja Greenpeacen sivuilla. Toisaalta: USA on vahingonkorvausten luvattu maa. Niinpä se on erittäin sopiva paikka geenimuuntelun hallittuun soveltamiseen ja kehittämiseen.

3. Onko sitten syytä olla huolestuneita mahdollisesta USA:n suuryritysten monopoliasemasta? Ehkä. Kyllä Euroopan puolella pitäisi panna vauhtia alan kehitykseen, jotta emme aivan putoaisi kelkasta. Tosin itse en koe USA:ta mitenkään erikoisen uhkaavana rosvovaltiona. Ihan pienten nyrkkipajojen alaa geenitekniikkaan perustuvasta kasvinjalostuksesta taas tuskin tulee, niin kodikkaalta kuin ajatus tuntuisikin. Eihän Suomessakaan ole kasvinjalostajia kuin yksi (Boreal Oy). En ymmärrä myöskään väitettä, että geenitekniikka hävittäisi vanhat lajikkeet. Kaikki kasvinjalostushan tähtää uusien lajikkeiden luomiseen, eli lisäämään lajikevalikoimaa. Vanhojen mahdollinen häviäminen pelloilta johtuu siitä, että uudet ovat yleensä niin paljon parempia, ettei vanhojen viljely kannata. Geeniperinnön säilyttäminen on kuitenkin tarpeen myös vanhojen lajikkeiden osalta. Siitä huolehtivat erilaiset geenipankit. Myös jalostajat pyrkivät säilyttämään vanhojakin lajikkeita, mm. mahdollisten (taloudellisestikin) arvokkaiden taudinkestävyysgeenien säilyttämiseksi. Geenitekniikka ja geeninsiirrot ovat omiaan luomaan aivan uusia perimätyyppejä. Mitään vanhaa ne eivät tuhoa. Väitteen hengen mukaisestihan pitäisi kaikki jalostus ja muukin kehitys pysäyttää ja kieltää (esim: auton ja traktorin keksiminen syrjäytti hevosen)

  1. Geenit kansanterveydessä: Tähän saakka parhaat näyttönsä tähän geenitekniikka on antanut lääkeaineiden tuottamisessa moneen vaikeaan sairauteen. Mutta se mahdollistaa myös sairauksien ennaltaehkäisyä, kun ravintokasveihin pystytään tuottamaan haluttuja yhdisteitä. Aasiassa kärsitään A-vitamiininpuutteesta, johtuen yksipuolisesta ravinnosta. Riisin A-vitamiini ei riitä, vaikka riisi käytettäisiin kuorineenkin. Arviolta 100-140 miljoonaa lasta kärsii puutteesta, ja heistä noin puoli miljoonaa sokeutuu vuosittain. Maailman terveysjärjestön mukaan A-vitamiinin puutos aiheuttaa noin 250000 lapsen kuoleman vuosittain. Nyt on geenitekniikalla saatu luotua riisi, joka sisältää runsaasti A-vitamiinia. Geenisiirrot tehnyt tutkija lupaa lahjoittaa työnsä tulokset maailman käyttöön ilmaiseksi.
    "A-vitamiinin puutos sokeuttaa 50 lasta joka tunti. Jos geenimuuntelun vastustajat millään tavalla onnistuvat tuhoamaan tai hidastamaan projektiamme, haastan heidät oikeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan", sanoo riisin jalostanut  Ingo Potrykus viime syksyn Valituissa Paloissa.

      Löytyykö geenitekniikan vastustajilta riittävän painavia syitä vastustaa tätäkin? Geeni   karkaa juolavehnään ?

 

5.  Merenmiehen mukaan geenitekniikka merkitsee ylimielistä ja ryöstävää otetta luonnontalouteen. Kuitenkin jopa World Watch-raportti (kuten kaikki tilastotkin) kertoo satotasojen kolminkertaistuneen maailmassa viimeisen 50 vuoden aikana lannoitteiden, kemikaalien ja jalostuksen ansiosta.  Jos nyt maailmanlaajuisesti palataan vanhoihin menetelmiin, joudutaan nykyisen 1,5 mrd hehtaarin lisäksi raivaamaan pelloksi vielä 3 mrd hehtaaria (sata kertaa Suomen kokoinen ala metsää). Eikö nimenomaan se ole ryöstävää otetta luonnontalouteen?

 

Matti Pekkarinen agr., maamies

 

 

Täsmennyksiä luomuasiaan (SS 19.3. ?)

Kyösti Saksman (SS 17.3.) kertoi oman näkemyksensä minusta ja luomuviljelystä.
Ehkäpä hänen luomutuotteillaan tosiaan onkin kysyntää, mutta kiinalaisen sanalaskun mukaan ”vaikka miljoona ihmistä narrattaisiin uskomaan humpuukiin, se on silti humpuukia”. Luomutiedotus on tehokasta, ja juuri siihen minä liittäisin sanan ”mielikuva”. Ja asia on jo niin pyhä, ettei kritisointi ole sopivaa?  Muistattehan tarinan keisarista ja hänen uusista vaatteistaan?

Minun matematiikkani mukaan tulee kaikki heikkosatoinen, laajaperäinen tuotanto yhteiskunnalle kalliiksi. Olipa se luomua tai ei. Jos esimerkiksi miljoonan hehtaarin sadon tuottamiseen käytetäänkin kaksi miljoonaa hehtaaria, niin pelkästään se jo nostaa tukikustannukset kaksinkertaisiksi. (Vuoden 2001 tukitasossa laskien 3000 miljoonasta 6000 miljoonaksi markaksi!)

Suurempien satojen turvaamiseksi on järkevää viljelyssä käyttää tiettyjä hyväksyttyjä kemikaaleja. Suomessa käyttömäärä/ha on Euroopan pienin. Nykyisten torjunta-aineiden akuutti haitallisuus on keskimäärin pienempi kuin ruokasuolan haitallisuus terveydelle. Ja jäämien syönti kotimaisista elintarvikkeista nykytasolla enää vain 0,1 g ihmisiässä (suolaa käytetään ihmisiässä 200-300 kg  (eli noin 10 g päivässä!). Kemikaalien käyttöä rajoittaa Suomessa korkean hinnan lisäksi tarkka valvonta. Aivan aiheeton kemikaalien käyttö on tietysti tuomittavaa, mutta niin on niillä pelottelukin.

Ilmari Schepel (SS 17.3.) kertoi luomusadoista. Nurmisatojen lasku ei tosiaan luomussa ole niin iso kuin viljasatojen. Torjunta-aineitahan ei tavanomainenkaan nurmiviljely juuri tarvitse. Ja apilalla voidaan kompensoida typpilannoituksen poisjääntiä. Niinpä viiden vuoden keskiarvona kirjanpitotilojen viljelytarkkailussa havaittu, maa- ja metsätalousministeriön raportissakin mainittu KESKIMÄÄRÄINEN 50% sadonalennus koostuukin siitä, että viljasadot ovat alenneet alle puoleen normaalista ja nurmisadot selvästi vähemmän.

Matti Pekkarinen
agr., maamies
 

 

TÄSSÄ VAIHEESSA Savon Sanomat antoi loput panokset luomuväelle, ja seuraavat kommenttini jätettiin julkaisematta. SS on jo luomu-uskossa??

(HUOM: MUSTAT LINKIT  EIVÄT ENÄÄ TOIMI, KOSKA MAASEUDUN TULEVAISUUS-LEHTI sattui muuttamaan sivuosoitteitaan. Pyrin löytämään "kadonneet sivut" mahdollisimman pian.)

"Ei kai Savon Sanomat aio lopettaa luomukeskustelua tässä vaiheessa? Jolloin täyttä palturia oleva Topi Laitisen (21.3.) liturgia ja Jari Nousiaisen työnantajaani kohdistunut moite (19.3.) jää ”voimaan”? Minun kirjoituksissani ei ole sanaakaan valetta.

Jari Nousiainen sotki kirjoituksessaan jupakkaan myös työnantajani, maatalousoppilaitoksen.  Asia pitää oikaista lukijoille.
Ottanette huomioon senkin, että minä olen ainoa jäävitön, suhtaudun asian objektiivisesti. En kirjoita palturia. Minä en hyödy tästä mitenkään. Pikemminkin päinvastoin.


Kunnolliset, suuret sadot ovat sekä viljan laadun, ympäristön, että varsinkin kansantalouden kannalta selvästi edullisempia kuin luomuviljelyn sadot.  Ks linkki:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/cgi-bin/weblehti.exe?Newsp=mtul&Date=020327&Depa=maatal&Story=658719.txt&Model=osjuttu.html

Topi Laitinen (SS 21.3.) kehuu luomun työllistävyyttä perusteetta. Katsokaapa tosiasiat:
tilakoko:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/cgi-bin/weblehti.exe?Newsp=mtul&Date=011214&Depa=kansi&Model=ajuttusivu.html&Story=607485.txt
toiminta:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/cgi-bin/weblehti.exe?Newsp=mtul&Date=011214&Depa=maatal&Model=ajuttusivu.html&Story=607486.txt
Eli luomu ei poikkea tavanomaisesta ainakaan Laitisen väittämään suuntaan. Lisäksi Laitinen moittii tavanomaista viljelyä maan pilaamisesta. Tosiasiassa Suomessa ei ole neliömetrikään pilaantunut muuten kuin vanhanaikaisen lannoittamattomuuteen perustuneen kaskikulttuurin aikana. Tehoviljely huolehtii pelloista, jolloin ne eivät köyhdy tuottamattomaan kuntoon.
Eikö nämä pitäisi oikaista? Huomaattehan, että kansalle valehdellaan luomussa? Julkaisettehan alla olevan kirjoituksen tasapuolisuuden osoituksena.

Matti Pekkarinen"


 

VAAN EIVÄT PIRUT JULKAISSEET TÄTÄ:

Luomun keinot ja tulokset

Luomukeskustelu on ollut ilahduttavan vilkasta. Suurimmat mielipide-erot ovat olleet siitä, onko minun luvallista ilmaista mielipiteeni, sekä luomun satomääristä.

Minä haluan edelleen nauttia yksityishenkilön sananvapaudesta. Työnantajani sotkeminen  tähän keskusteluun (Jari Nousiainen SS 19.3.) on aiheetonta. Ja kenen sitten on suotavaa ottaa maatalouteen kantaa jos ei minun, agronomin? Insinöörin? Ekonomin? Kosmetologin?  Miksi? Suutarikin pysyköön lestissään.

Runsaankin luomusadon saanti on toki mahdollista. Kunnon satoon tarvitaan rikkakasveista ja muista riesoista puhdas, mieluiten aiemman viljelyn jäljiltä ravinteikas maa. Ja onhan luomussakin lupa käyttää monia kemikaaleja ja teollisia ja kaupallisia lannoitteita. Niistä vain vähemmän puhutaan. Ja niitä vain harva käyttää, kun pääasiana monella tilalla taitaa olla pärjäillä vähillä panoksilla ja korkeahkolla tuella.

Tällaisia luvallisia lannoitteita on mm. Biolanin luujauho ja sarvilastu, joissa ravinnepitoisuudet ovatkin väkilannoitteen luokkaa. Luvallisia kivennäislannoitteitakin on Kasvituotannon Tarkastuskeskuksen listassa yhdeksän erilaista, joista neljä Kemiralta. Niissäkin on melko korkeat ravinnemäärät, yli kymmenkertaiset verrattuna lannan ravinnepitoisuuksiin. Kyllä niillä viljakin kasvaa.

Sallittuja torjuntakemikaaleja on  25 valmistetta (Kemira, Berner ym) Näiden käyttömäärät ovat yleensä useita kiloja hehtaarille, ja vaikutusaika lyhyt, joten käsittely joudutaan uusimaan. Mm mäntysuopaa tai Tolua menee hehtaarille kymmeniä kiloja, jos halutaan pitää hyönteiset kurissa. Tavanomaisten torjunta-aineiden käyttömäärät ovat paljon pienemmät.
Myös sallitaan tuhkat ja kompostit, joissa on kadmiumia jopa 2 mg/kg. Silloin haitallista kadmiumia menee peltoon monisatakertainen määrä väkilannoitukseen verrattuna. Niinpä luomuohjeet ovatkin vielä keskeneräiset, kuten Nousiainen ja Kyösti Saksman kirjoittivat. Minun mielestäni ne ovat nurinkuriset. Nähdäkseni kiellettyä on enimmäkseen se, joka on vuosikymmenien mittaan hyväksi ja tehokkaaksi havaittu.

Topi Laitinen(SS 21.3.) kehuu luomun työllistävyyttä perusteetta. Tilastojen mukaan luomutilat ovat suunnilleen samankokoisia kuin muutkin, ja työmenekki ei poikkea tavanomaisesta. Rikkakasveja ei taideta hehtaaritolkulla kitkeä? Työllisyyttä luomu kyllä parantaa siten, että tuotannossa tarvitaan isompi peltoala, jos kansan ravinto tuotetaan luomulla. Mitä taas tulee peltojen ”pilaantumiseen” viljelyllä, niin pitää mennä aika kauas, tai sitten ajassa kauas taakse sellaista löytääkseen. Kaskikulttuurissa maa jaksoi vain vajaat kymmenen vuotta. Ravinteet loppuivat. Tehoviljely huolehtii pelloista, jolloin ne eivät köyhdy tuottamattomaan kuntoon. Aavikoituminen viljelyn seurauksena on yhteydessä laajaperäiseen, lannoittamattomaan viljelyyn.

Tilastot osoittavat, että harvempi onnistuu saamaan tavanomaisia satoja luomulla. Niinpä luomuviljelyllä on minun nähdäkseni taipumus köyhdyttää sekä maata että kansaa. Valitettavasti.

Aivan kaikkea ei lehden palstalle saa tietenkään mahtumaan. Niinpä toivon, että lukija poikkeaisi Internetissä tasapuolisesti sekä luomusivuilla http://www.finfood.fi että kotisivuillani http://mattipekkarinen.net . Niistä löytyy paljon lisää.

Matti Pekkarinen
agr., maamies
Lapinlahti