Luomulähiruuan tuottamisen mielekkyyden tekee vähintäänkin kyseenalaiseksi uusi, matemaattinen lähestymistapa luomu (siis ”lähi”-) viljelyn satomääriin.

Luomulähiruokatieteen mukaanhan
a) Kiinassa saadaan kolmekymmenkertainen sato verrattuna Suomen tavanomaiseen viljelyyn (Toivo Rautavaara: Biodynaaminen viljely).
b) Ruotsissa saadaan (Öjeby-tutkimus, jota mm. Ilmari Schepel on korostanut) saadaan sama sato kuin tavanomaisessa.
c) Suomessa saadaan tilastojen mukaan (ottaen huomioon nurmiviljelykin, jossa tavallinen ja luomu eivät menettelytavoiltaan paljoa toisistaan poikkeakaan), luomulla ainakin aluksi ehkä noin puolet tavanomaisesta. 

Näistä havaituista arvoista voidaan interpoloida funktio, joka kertoo luomusadon määrän etäisyyden funktiona.
Havaintoarvot (hieman tilanteeseen sopien pyöristettyinä):
a) Kiina, etäisyys noin 15000 km, sato 30- kertainen
b) Ruotsi, etäisyys 500 km, sato 1-kertainen
c) Suomi, etäisyys 250 km, sato ½ -kertainen

NIINPÄ näyttää, että yleiskaava luomusadon määrälle on S/500 * M, jossa S= kuulijan (=luomutiedotuksen kohteen) etäisyys viljelmästä ja M= tavanomaisen viljelyn keskisato. Kaavasta on helppo havaita, että TODELLINEN LÄHILUOMURUOKA (kun S lähestyy nollaa) on pääasiassa mielikuvia.


Matti