Lannoitustarpeen määrittäminen Lannoitteen valmistus Matti Pekkarinen

väkilannoitteita on useita kymmeniä erilaisia, maan ravinnetarpeen mukaan

Lannoitustarpeen määrittäminen

Kylvölannoitin sijoittaa siemenet ja lannoiterakeet maahan samalla ajokerralla.

Kasvien lannoitustarpeen määrittäminen

Sadon- ja kasvustontarkkailu maatilalla : satomäärät, puutosoireet
Kenttäkokeet eri lannoitustasoilla + sadontarkkailu (koeasemat)
Maa-analyysi: esim. Viljavuuspalvelun viljavuustutkimus
Satoanalyysi

VILJAVUUSTUTKIMUS

perustutkimus selvittää seuraavat asiat:

maalaji,pH,multavuus
Ca,Mg,K,P

Näiden lisäksi voidaan tutkia maan hiven-eli mikroravinnetila

Viljavuustutkimuksen luotettavuus ja käyttökelpoisuus riippuu:

näytteenottomenettelystä: saatava edustava näyte,riittävästi osanäytteitä
lannoitteiden vaikutus alkukesän näytteissä eliminoitava
jankon merkitys kasvien ravinnevarastona voi olla huomattava *
näytteenotto-ohjeita:
max. viiden vuoden välein
noin 1 näyte/ha, riippuen pellon homogeenisyydestä
näyte koostetaan 5-10 osanäytteestä
koko kyntökerroksen vahvuus mukaan
tarkemmat ohjeet, ks Viljavuuspalvelusta tai Suomen Ympäristöpalvelu Oy tai Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus

Tutkimustulosten tulkinta lannoitusta varten : mihin pyritään ?

korvataan sadossa (määrä ?) poistuvat ravinteet
korvataan muulla tavalla poistuvat ravinteet
voidaan myös sallia maan ravinnevarojen kuluminen (esim fosforin ja hivenaineiden kohdalla?)
ympäristöhaittojen minimointi

Taulukko: eri viljelykasvien ravinteiden otto (Pekka Köppä: kasvinviljelyoppi 1)

		N	P	K	Ca	Mg	Cu	Mn
Ohra, jyviä 3000 kg/ha	jyvissä	50	12	16	1	3	0.03	0.04
Ohra, jyviä 3000 kg/ha	jyvissä ja oljissa	65	21	75	11	6	0.04	0.13
Apilaheinä, 5000 kg/ha		110	9	150	60	22	0.03	0.08
Timoteiheinä, 5000 kg/ha		85	12	140	18	8	0.03	0.04
Peruna, 20 t/ha	mukuloissa	55	13	85	3	4	0.03	0.04
Peruna, 20 t/ha	mukuloissa ja varsissa	85	18	120	45	8	0.04	0.09

Väkilannoitteiden osuus noin 70% Suomessa annettavista ravinteista

Sekä omavaraisista lannoitteista että väkilannoitteista saatavat ravinteet kasvit ottavat samoina ionimuotoina:

typpi NO₃^- ,NH₄⁺ ,NH₂CONH₂ eli nitraatti-,ammonium- ja ureamuodossa
fosfori fosforihappojen anioneina,vars.H₂PO₄^-
kalium K⁺ -kationina
muut:

MAAN "OMAT" ravinnevarat ovat osittain sitoutuneina orgaaniseen ainekseen (humus,kasvinjätteet,karjanlanta)

tulevat kasveille käyttökelpoiseen muotoon mikrobien hajotustoiminnan tuloksena (mineralisaatio)
esim. typpi: valkuaisaineiden aminohapot ---> NH₃ ja NH₄⁺ (ammonifikaatio) ja NH₄⁺---> NO₃^- (nitrifikaatio)
nitrifikaatio riippuvainen pH:sta; happamassa hidas, kosteuskin vaikuttaa: kuivissa oloissa pieneliötoiminta hidasta; märässä anaerobiset olot , jolloin typen tappiot denitrifikaation johdosta kasvavat (haihtuu)

KARJANLANTA (TARKEMMIN TÄSTÄ)

LANTALAJI	kuiva- aine %	Kokonais-N kg/tonni lantaa	Liukoinen N kg/tonni lantaa	Fosfori P kg/tonni lantaa	Kalium K kg/tonni lantaa
naudan kuivalanta	18,4	4,6	1,2	1,6	4,2	(Viljavuuspalvelu ym lähteet)
naudan lietelanta	8,1	3,3	1,8	0,7	2,8
naudan virtsa	2,6	3,1	2,8	0,2	5,0
sian kuivalanta	23,0	7,2	2,8	3,0	4,0
sian lietelanta	3,7	4,2	3,0	1,3	1,2

komposti naudan kuivalannasta:						(luomu/Rajalan oppikirja)
"hyvä komposti"		4,0	1,0	1,6	4,2	(luomu/Rajalan oppikirja)
"huono komposti"		3,0	0,3	1,0	3,0	(luomu/Rajalan oppikirja)
Ilmastettu naudan lietelanta:
	8	1,9	1,2	1,0	2,8	(mikrovisu)
lietukomposti = naudan lietelanta + turve
	21	3,5	0,9	0,8	2,4	(mikrovisu)

Yllä olevassa taulukossa ravinneluvut ovat promilleja (kg ravinnetta tonnissa lantaa). Väkilannoitteiden ravinneluvut ilmoitetaan prosentteina (kg ravinnetta sadassa lannoitekilossa)

VÄKILANNOITTEET

yleisesti käytössä Y-lannokset; N,P,K +mahd.hivenaineita
esim nurmen Y-lannos 2 18-6-8 ... lannoiteluettelo, ks Agrimarket

Lannoituksen suunnitteluesimerkkejä:

-kaura

-ohra

VALMISTUS

(Leipä Leveämmäksi,helmikuu 1991):

FOSFORI apatiittipitoisista esiintymistä: rikastus (esim Siilinjärven kivessä vain 10% apatiittia) Apatiitin liukoisuus paranee rikkihappoliuotuksessa---> tuloksena fosforihappo

KALIUM tuodaan ulkomailta, jossa se saadaan KCl- muodossa syvistä kalliolouhoksista (yl.300-1700m syviä)

TYPPI nesteytetään ilmasta 5 bar paineessa -200 C lämpötilassa (ko. paineessa N kp= -195,8 C^o ja O kp-183 C^o)
nestetyppi sidottava ammoniakiksi (muuten haihtuu takaisin ilmaan)

SITOMISEEN tarvittava vety yleensä maakaasusta, Oulussa raskaasta polttoöljystä, turvekin kävisi...
varsinainen ammoniakin valmistus 300 bar paineessa ja 430 asteen lämmössä!!! öljyä kuluu 1kg/1kg lannoitetyppeä.

AMMONIAKKI sellaisenaan olisi jo kasveille käyttökelpoinen, emäksinen lannoite, mutta sen käsittely on ongelmallista. Niinpä se käytetään seoslannoitteiden valmistusreaktioihin sellaisenaan tai muunnettuna TYPPIHAPOKSI (ammoniakki hapetetaan ilman avulla (900 C- ,platina-rodium-katalyytti)---typpioksidikaasuja, jotka imeytetään veteen--->60%:nen HNO₃

UREAN valmistuksessa ammoniakki reagoi hiilidioksidin kanssa: NH₃+ CO₂--- NH₂CONH₂ (Suom. valmistus keskeytetty vähäisen menekin vuoksi)

SEOSLANNOITTEIDEN valmistuksessa typpiraaka-aineina ovat ammoniakki, typpihappo, raakafosfaatti, fosforihappo, rikkihappo, kalisuola ja kaliumsulfaatti

ensin raakafosfaatti liuotetaan typpihappoon -saatuun fosfaattiliuokseen lisätään fosfori-ja rikkihappoa, liuos neutraloidaan ammoniakilla ja siihen lisätään kalisuola. --- rakeistetaan, kuivataan...