Netin keskustelupalstoilla koetuista tappioista on otettu oppia. Aatteen valheellisuus on niin näkyvää, että nyt on otettu julkisen väittelyn sijaan uudet aseet.

1. Siivotaan nettiä: Luomun kannalta vahingolliseksi havaitut sivut poistetaan vaivihkaa. (luomun markkinastrategiat ,,,,,,  maa-ja metsäministeriön luomustrategia (jossa näkyi satotason huonous) jne )

2. Isketään uskonnon varjolla. Käytettiin hyväksi kirkonmiesten tietämättömyyttä. Näläntorjuntakampanjassa kehutaankin LUOMUA ratkaisuksi Afrikan ongelmiin !!!!

3. Lehtiuutisissa pannaan haastateltujen suuhun sanat (isolla), joissa luomun terveellisyyttä kehutaan. Sitä kun ei muuten ole enää lupa mainostaa.

4. Minua (ilmeisesti muitakin kriitikkoja) yritetään vaientaa vaikuttamalla  työnantajiimme. Äänensävy on käynyt vuosi vuodelta vaativammaksi. Katson oikeaksi julkistaa tässä äskettäisen kohtauksen puolustuspuheenvuoroni. (Eräs esimieheni on joutunut vaikeaan asemaan, josta minä sain nuhteet.)

Puolustauduin seuraavasti:

Birgitta! (nimi ei muutettu)

Soitit päivällä. Kerroit olevasi kusessa. Ja että miten minä saatan tehdä tämän sinulle? Vastaan, etten ole suunnannut toimiani sinua vastaan. Tiedät sen. Minä taas kysyn, miten sinä voit tehdä minulle sen, etten saisi kertoa asioita suoraan. Kaikki nämä vuodet olisi pitänyt olla pakko-konsensus luomun puolesta, vaikka tiedän sen olevan valetta. Luomuväkikin tietää sen. Niinpä, vaikka heitä on sadoittain palkattuna ja tuettuna luomupropagandan levitykseen, heillä on hätä. Hätä vain muutaman kriitikon vuoksi. …
    Kritiikin ohessa tulen kieltämättä nousseeksi Savossa pyöriviä luomuhankkeita vastaan. Miksi oppilaitoksemme on niissä mukana, on minulle täysi mysteeri. Niihin ryhdyttäessä (aiemman rehtorin aikana?) ei kasvinviljelyn asiantuntijalta (minä) ainakaan kysytty.
    Haluaisin tietää tässä vaiheessa, ketkä ovat sinua painostamassa. Haluan vastata itse heille (ja korostaa sitäkin, että toimin yksityishenkilönä, enkä Pemon opettajana).

Muutamia ratkaisuvisioita:
1.  Jos kyse on vain Pässinlihan Laskelmasta, niin olen valmis sitä muuttamaan.
2.  Kyse ilmeisesti on muustakin. Kuten yllä kirjoitin, en enää oikein opi valehtelemaan, painostettunakaan. Luomuaate on sitä paitsi kuihtumaan tuomittu. Kannattaisi visioida sen mukaan, ja rohkeasti myöntää käytännössä havaitut lannoituksen, kasvinsuojelun sekä geenitekniikan edut. Ennen kuin muut oppilaitokset sen tekevät.
3.  Jos hengähdystauko auttaisi, olisin valmis vetäytymään väliaikaisesti ”siviiliin” vaikkapa vuorotteluvapaan muodossa joksikin aikaa.
4.  Lopullista vetäytymistä virasta en halua. Jo pelkästään raadollisista syistä (raha).

Matti"

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ SAIN PÖYDÄLLENI KIRJALLISEN SELVITYSPYYNNÖN NOISTA PÄSSI-SIVUISTA (tiedoston ohessa skannattuna myös eräs lehdestä löytämäni, tuntemattoman kirjoittajan kuvaus nyky-työelämästä).

Tässä antamani selvitys:
"Selvitys
7.11. saamassani selvityspyynnössä tarkoitettua aineistoa olen tarkastellut, ja muuttanut niitä kohtia, jotka mielestäni ovat mahdollisesti selvityspyynnön syynä. (Kaikki Elef-hankkeeseen kuuluvat sivut siirtyvät oppilaitosten omille palvelimille. Niinpä uusi osoite tekemilleni (nyt muutetuille) sivuille on http://verkkopemo.ysao.fi/kasvituotanto/kustannuslaskelma.htm  (tuo linkki ei enää toimi, poistivat sivun))

Pahoittelen aiheutunutta harmia. Muistutan kuitenkin, että viranhaltijasta annetun lain lisäksi ihmisen toimintaa säätelevät muutkin lait ja eettiset velvoitteet. Uskon sieltä jostakin löytyvän määräyksen puhua ja ilmaista asiat siten kuin ne totuudellisiksi tietää tai tuntee. On paljon asioita, joissa totuus ei ole yksiselitteinen eikä ainakaan itsestäänselvyys. Mielestäni nimenomaan maatalouden tuntijoiden tulee ottaa kantaa maatalouden suuntaviivoihin. Toivon, että luomuviljelyä ei nosteta kriittisen tarkastelun yläpuolelle.

Iisalmessa, 7.11. 2003
Matti Pekkarinen"

Kyseiset, tällä kertaa kuohunnan laukaisseet sivut ovat omilla sivuillani sensuroimattomana tässä. (Onko se niin kauheaa?) Veikkaanpa, ettei tämäkään kirjoitus mene maininnoitta.... jokohan löytyy henkilö, joka on valitusten takana?

TAKAISIN ALOITUSSIVULLE

Maaliskuussa -03 Savon Sanomissa vetosi luomuoppilaitoksen opettaja lukijoihin, jotta Peltosalmen maatalousoppilaitos ei sallisi luomun rienaamista (vaan minulle pitäisi antaa kenkää). Vastasin seuraavasti:

"Luomuun sitouttaminen ei taida onnistua 

Jari Nousiainen (SS 19.3.) toteaa aivan oikein, että luomusuunnittelijoiden pyrkimys kaikkien tahojen sitouttamiseen luomuaatteen edistämiseen on kohdallani vielä pahasti kesken. Luomustrategiassahan sanotaan tavoitteita: ”… SITOUTTAA koko arvoketju yhteiseen luomumerkitsemisstrategiaan,  edistää elintarvikeketjun sitoutumista luomutuotantoon…synnyttää kuluttajissa ja suurkeittiöiden edustajissa positiivisia ruokaMIELIKUVIA TV-ohjelmissa, messuilla ja reseptipalvelulla…”  

Minä nautin edelleen sananvapaudesta. Ja kenen sitten kuuluu ja on sopivaa ottaa maatalouteen kantaa jos ei minun? Insinöörin? Ekonomin? Suutari pysyköön lestissään. 

Nousiainen on tyytyväinen saamiinsa luomusatoihin. Hyvä niin. Kaikki on tietenkin suhteellista. Käytännön Maamiehen satokilpailussa paras luomusato jäi kolmasosaan parhaasta tehoviljelyn sadosta. Aluksi, kun tila siirtyy luomuun, ovat pellot melko puhtaat rikkakasveista ja vielä väkilannoitteiden jäljiltä ravinteikkaat. Niinpä tutkimuksissa vertailtaessa viljelymenetelmiä ravinteikkaalla, rikkakasveista puhtaalla maalla  ei kovin suuria satoeroja saadakaan. Totuuden kertovat pitkän ajan tilastot, joista aiemmin kirjoitin. Ei yksittäinen havainto, joka on lisäksi sitoutuneisuuden värittämä ja mittaamatta.

Mutta jos luomuviljelijät kuitenkin kokevat saavansa normaalin sadon ilman lannoitus- ja torjunta-ainekustannuksia, niin miksi ihmeessä tarvitaan luomuun ylimääräistä tukea?

Paitsi kansantalouden, myös luonnon kannalta on tietyn satomäärän tuottamiseksi parempi viljellä pieni ala voimaperäisesti kuin isompi ala laajaperäisesti. Näin eroosio ja ravinnehuuhtouma vähenee. Ja voidaan säilyttää enemmän maata metsällä, vaikkapa enemmän metsiensuojelualueitakin. Väkilannoitteet ovat ympäristöystävällisempiä kuin orgaaniset lannoitteet. Niitä annostellaan tarpeen mukaan, ja varastoidaan tiiviissä muovisäkeissä liiterissä. Ravinteet tulevat hallitusti käytetyiksi. Luomussa ainoina ”sallittuina” käytettävien eloperäisten lannoitusaineiden typestä valtaosa on ei-liukoista, ja sen vapautuminen tapahtuu suureksi osaksi hallitsemattomasti väärään aikaan, jolloin syyssateet ja kevätvalumat huuhtovat sitä nitraattina vesistöihin. Nämä asiat on Suomessakin tutkittu moneen kertaan.

Matti Pekkarinen, agr., maamies" (tietenkään SS ei tätä julkaissut)

Puhutteluja on viimeisen 10 vuoden ajan ollut useita.

Jonkinlaisia käännekohtia myös:

-vuoden 2001 lopulla poistettiin oppilaitoksemme henkilöstön esittelysivuilta minun henkilötietojeni kohdalta kotisivujeni osoite. Muilla opettajilla sellainen saa edelleen näkyä (jos on kotisivuja)

-18.1. 2004 jouduin luopumaan lähettämieni sähköpostien allekirjoituksessa kotisivuosoitteen ilmaisusta.

LUOMUAATE ON KERTA KAIKKIAAN NIIN ohut, herkkä, valheellinen, ettei se kestä kritiikkiä

Tästä  Matin maaseutusivujen ALOITUSSIVULLE