TUTKIMUS LUOMUN TUEKSI ?

(samalla pieni yhteenveto luomun harhoista)

Luonnonmukaista vääristelyä

 "Tutkimuksiin perustuvan" Luomuväittämän synty on erikoinen tapahtumasarja. Esimerkiksi paremmasta ympäristöystävällisyydestä kertova väittämä. Ensiksi joku henkilö A saa päähänsä, että kun maata ei lannoiteta, niin ei sieltä voi ravinteita huuhtoutuakaan. (Väärin: Maassa on satakertaiset ravinnevarat verrattuna yhden sadon tarpeeseen). Niinpä hänen teesinsä on: Luomussa huuhtoutuu vähemmän. Henkilö B kuulee tämän , ja levittää tietoa Vihreässä Langassa. Henkilö C tekee ammattikorkean päättötyötä, "kirjallisuustutkimusta" ja arvostettuna lähteenä on Vihreä Lanka. Henkilö D lukee päättötyön, ja tekee nettisivun, jossa kerrotaan, että "tutkimusten mukaan luomussa huuhtoutuu vain murto-osa..."

Lopputuloksena on, että valheellista tietoa levitetään tutkimustietona. Kukaan ei enää muista, mihin "tutkimukseen" se perustuu. Kukaan ei myöskään muista, kuka oli henkilö A. Mutta edes henkilö D pitäisi muistaa ja kertoa. Luomunettisivuilla yleensä ei tehdä sitäkään..

Muita tapoja saada "tutkimus" tukemaan luomua:

a) Valitaan kaksi maatilaa, joista toinen on pääasiassa nurmia viljelevä luomutila. Toinen on viljaa liettyvillä hiesuisilla rinnemailla viljelevä tavanomainen. Mitataan eroosio ja fosforipäästöt. Tarvittaessa koe toistetaan riittävän usein. Julkaistaan sopivaksi katsottu tieto.

b) Valitaan kaksi maatilaa, joista toinen on pääasiassa apilanurmia viljelevä luomutila. Toinen on tavanomainen tila. Lasketaan ihmeelliset luomu"taseet", eli verrataan sadossa talteen saatua typpimäärää lannoituksessa annettuun. "Unohdetaan" suuri pääasia luomun puolella, eli apilan ilmasta ottama parinsadan typpikilon määrä. Tällä menettelyllä saadaan näyttämään, ettei typpeä voi huuhtoutua luomupellosta.

c) Vedotaan Paraguayssa tms saatuun tutkimustulokseen (joka sekin saattaa olla paikallisen luomupiirin tekstin alussa kuvatulla tavalla aikaansaama). Samaan tapaa auttaa Suomen luomuväki todennäköisesti kaukaisia aateveljiään.

d) Tuotteiden laatua verrataan hyvin valikoiden. Tästä hyvänä esimerkkinä Maaseudun Tulevaisuus: Koetoiminta ja käytäntö-liite 2.4. 2001. Siinä on verrattu luomukauraa tavanomaiseen. Tuloksista näkyy, että tavanomaisessa on selvästi enemmän seleeniä ja B1-vitamiinia. Betaglukaania sen sijaan on jotakuinkin yhtä paljon, luomussa tässä aineistossa aavistuksen enemmän. Niinpä oli saatu vaikuttava otsikko: LUOMUKAURA ON TERVEELLISTÄ. 

Usein lukija katsoo vain otsikot... varmuuden vuoksi jotkut "tutkijat" jättävät epämieluisat havainnot omaksi tiedokseen.

Aikamoinen suoritus on myös:  MaaseudunTulevaisuus 24.9.1996 huuhtoutumistutkimus, joka raportoi päinvastaista kuin "minä", ja joka on "tutkittu". Mutta jos joku lukee, niin lukekoon tarkkaan: Koejäsenet eivät ole vertailukelpoisia: eri lannoitustaso----- luomusadot vain 40-70 %----numerotiedot pimitetty----fosforipäästöistä ei juuri mitään mainintaa--- ei ajatustakaan siitä, että päästöjä on verrattava saatuihin satokiloihin. Silti otsikko , joka kertoo, että luomua olla pitää ! Tähän kokeeseen liittyvää numeroaineistoa ei saa kirveelläkään (yritetty on mm oppilastyönä tehtäviin referaatteihin). 

Muita esimerkkejä luonnonmukaisesta epärehellisyydestä:

1. Liturgia valitaan tilanteen mukaan:

(tämä tapahtui markka-ajan lopulla)

Minä kirjoitin keskustelupalstalla 27.7.2001: " Jos kerran viljely ei syö energiaakaan eikä maksullisia lannoitteita eikä kemikaaleja, ja satoa tulee normaali määrä, niin miksi sitten itkette ylimääräisen tuen perään?
Tunnettu luomuguru vastasi: "Siinä on toinen USKOMUS, jonka Matin ansiosta pidetään ilmeisesti edlleen totuutena näillä skeptikkosivuilla. Viime keväällä eduskunnalle tehdyt tukivertailut osoittavat, että luomutila saa keskimäärin 85 % tukea verrattuna tavanomaiseen maatilaan Suomessa. TIESITKÖ TÄMÄNKÄÄN, MATTI!?"

Totuus: ProAgrian luomusivuilla kerrotaan luomun tuet niinkuin ne oikeastikin ovat (ks viljatilan ketetuottolaskelma (alareunassa))
-73 ha:n luomuviljatila saa 62000 mk extratukea vuosittain verrattuna tavanomaiseen
-37 ha:n luomukarjatila saa 27000 mk extratukea vuosittain verrattuna tavanomaiseen
Siitä nähdään myös, että 73 ha:n luomutila saa luomuneuvonnan arvion mukaan viljanviljelyssä satoa yhteensä 133670 kg, ja tukia 283491 mk, siis yli 2 mk tukea/kg viljaa !!
Tavanomaisessa viljelyssä (joka nykyään sekin on mennyt alaspäin) tämän luomuneuvonnan mukaan saadaan 229500 kg viljaa ja 221696 mk tukea, siis alle markka/kg viljaa!! Nämä asiat toin keskustelussa esille, jolloin vastapuoli katsoi parhaaksi muuttaa puheenaihetta.
Taitava tehoviljelijä (ks KM viljakilpailu , Maaseudun Tulevaisuus: ohra- ja ruiskilpailu  tai Suomen Rehun tutkimukset) tuottaa 73 ha:lla 400000 kg viljaa, á 0,50 mk

Siis:
Siis tilanteessa, jossa minä paheksuin  luomun lisätukia, käy seuraavasti: Luomuguru Ilmari Schepel ilahtuneena esittelee löytämäänsä (teettämäänsä?)  eduskuntaa varten tarkoitettua tutkimusta, jossa todetaan, että luomu saa vain 85% tavanomaisen tuesta.

Gurua ei yhtään kiusaa se, että viljelijöitä hän itse työssään houkuttelee luomuun lupaamalla 62000 mk lisää, extraa, viljatilalla ja 27000 lehmätilalla. Liturgia valitaan tilanteen mukaan. Tutkimuksia tilataan tarpeen mukaan. Eikö omatunto kolkuta ???

(Tutkipa itsekin kyseinen  keskustelu, olenko sitä tässä oikein referoinut)

2. Luomu on pyrkinyt profiloitumaan lannan kompostoinnilla. "Raakaa" lantaa ei käytetä luomussa (tosin tässä ovat liturgiat hieman selkiytymättömät). Kompostin kehumiseksi on ajoittain julkaistu tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että 40 t/ha kompostia antaa aavistuksen verran paremman sadon kuin 40 t/ha "raakaa" lantaa. Kokonaan "unohdetaan", että 40 t kompostin tuottamiseen menee noin 80 t lantaa!

3. Luomusadot

 a) välivuodet huomiotta! Oppikirjat kertovat viljelykierrosta, jossa (ihan suotavaahan kasvinvuorottelu onkin) on pari vuotta viljaa, pari vuotta apilanurmea, joku juurikasvi, yksi vuosi vihantalannoitus (jolloin kasvatetaan maahan kynnettävä palkokasvipitoinen sato). Tämän kierron vilja- ja nurmisadon todetaan olevan "lähes normaali". Kokonaan "unohdetaan", että tuollaisessa viljelykierrossa yhtenä vuotena kuudesta ei saada mitään satoa, ei jyvän jyvää ! (Välttämättä luomukierrossakaan ei ole tuota välivuotta... parempi onkin niin: sehän aiheuttaa vain ravinnehuuhtoumia ja työtä (ja vain pienen typensidontahyödyn palkokasvin ansiosta)) Todella paljon tärväytyy energiaa, työtä ja maan aikaa sekä ravinteita  viherlannoituksessa. Siinähän usein koko kesän kasvusto kynnetään maahan lahoamaan, erittäin huonolla ravinnehyötysuhteella.

 b) Viljasadot luomussa keskimäärin 70% normaalista (minun havaintojeni mukaan vain 50... tämän 70 sanoi  Sampsa Heinonen Maaseudun Tulevaisuudessa 14.12. 2001)…Mutta  entä oikean tehoviljelyn sadosta: Luomu ei tuota kuin kolmanneksen !! Kuitenkin usein kehutaan, miten maan pieneliöt auttavat, ja sato onkin ainakin normaaliviljelyn suuruinen, varsinkin, kunhan "maa on puhdistunut"... siis luomutukea nostettu 100 vuotta?. Mutta taas kun on tarve perustella tukien tarve, huonommuus myönnetään auliisti ja ollaan jatkuvaa tukea ruinaamassa.
Samoin on osoittautunut toinen perusväittämä, "kestävän kehityksen" teesi. Luomun piti antaa nouseva satotaso, ja muutamassa vuodessa pellon luomuun siirron jälkeen ylittää normaalin viljelyn satotaso. Näin ei tietenkään ole käynyt, ja niinpä luomuväki vaatiikin  enemmän extratukea kuin nykyisellään annetaan. Maa köyhtyy luomuviljelyssä (samoin kansa).

4. Biodiversiteetti

a) - rikkakasvit: Maaseudun Tulevaisuus 4.6.2001. kertoo tutkimuksesta (jonka tavanomainen ihmissilmä pystyy pelloilla kyllä toteamaankin): Luomupelloissa on kaksinkertainen rikkakasvimäärä, huolimatta uutterasta maan muokkaamisesta, haraamisesta, nestekaasuliekityksestä ja kitkennästä. Luomukansa kääntää tämänkin edukseen: Se onkin monimuotoisuutta, biodiversiteettiä. Ja kyse on "oheiskasveista", jotka parantavat myös hyönteisten viihtyvyyttä pellossa. Itse vilja ei oikeastaan olekaan tärkeää... (Otsikko lehdessä oli hauska ja johdatteleva: "Luomupellolla vallitsee lajien runsaus") ... itse asiassa lajeja ei tainnut olla sen enempää)

b) - hyönteiset: Usein vedotaan siihen, että kun luomussa ei käytetä hyönteisiä torjuvia kemikaaleja, niin pellolla vallitsee ihana hyönteisten lajirunsaus. Onkohan kyseessä kuitenkaan onnellinen olotila (edes hyönteisten kannalta, saati ihmisen): Ensin kirvat valtaavat pellon. Sitten (viljelykasvin kannalta aivan liian myöhään) kehittyy miljoonainen leppäkerttukanta. Kirvat tulevat syödyiksi. Sitten kertut kuolevat nälkään tai joutuvat puimurin kitaan. Oliko kirvoilla ja kertuilla sittenkään niin hauskaa, että kannatti uhrata iso osa viljasadosta ?

c) - maan sisällä vaikuttavista eliöistä MTTK totesi: Tavanomainen peltomaa yhtä elävää ... MUTTA: Siinäkin häämöttää luomututkijoiden sormenjälki, sillä tutkimus ei ollut neutraali: Luomu/tavanomainen- vertailussa todettu tasapeli  onkin itse asiassa selvä LUOMUVILJELYN TAPPIO! Vertailun luomutilat kun ovat kaikki karjatiloja (joilla viljely on pitkälti nurmiin painottunutta), ja tavanomaiset  tilat olivat osaksi puhtaita viljatiloja, joilla ei nurmea ole ollenkaan !!!
Pelkästään nurmiviljelyssä olevassa pellossa kuuluisi olla selvästi enemmän orgaanista ainetta ja vilkkaampi pieneliötoiminta kuin vilja-nurmikierrossa tai puhtaassa viljanviljelyssä. Näin siksi, että nurmiviljelyssä on vähiten orgaanista ainetta kuluttavaa muokkausta. Muokkaus häiritsee myös lierojen ja muiden maan eläinten toimintaa. Lisäksi nurmi tuottaa eniten uutta orgaanista ainesta maahan.

5.  Se oleellisin ero, missä luomu poikkeaa normaalista, on lannoitus. Luomu käyttää vain ns. orgaanisia lannoitteita. Niiden typpi on aminohappoihin sitoutuneena. Tutkimuksissa on selvästi osoitettu, että väkilannoitteen typpi (joka on valmiiksi jo liukoisessa ionimuodossa) tulee nopeasti kasvien käyttämäksi, se ei jää maahan syksyn ja talven armoille, ja siitä vain noin 1% huuhtoutuu. Eli luomuväen tärkein perusväittämä onkin epätosi. (muitakin termejä voisi käyttää). Tämän tutkimiseen (siis väkilannoitteen typen hyötysuhteen vertailu orgaanisiin) luomuväki ei antaudu. Mieluummin verrataan "luomu<>tavanomainen>", mikä on kovasti ympäripyöreää ja epätarkkaa. Miksi ei tutkita juuri sitä, mikä erotta luomun ja tavanomaisen: väkilannoitteen käyttö. Kokonaisten tilojen vertailussa muut tekijät sotkevat tulosta.

6. Ruuan laadussa erot ovat pieniä. Lunastamatta näyttääkin jäävän lupaus laitteistosta, joka erottaa luomutuotteen "tavanomaisesta", biofotoniemissiospektrofotometristä . Uskoisin valmiin laitteen aikanaan olevan aika tarkka kopio lottomyllystä.

7. Todella antaumuksella vääristellyt tukivisiot valtakunnallisista luomun kustannuksista, joita Heikki Jokipii on analysoinut  kirjoituksessaan LUOMUMATEMATIIKKAA.

8. Ravinnehyötysuhteet. Esimerkiksi se, että lannan liukoisen typen hyötysuhde syyslevityksessä on 50 % tarkoittaa sitä, että 50% liukoisesta typestä tulee kasvien hyödyksi väkilannoitteen typen veroisesti. Eli kahdella lannan typpikilolla saadaan korvatuksi yksi väkilannoitteen typpikilo. Eli hyötysuhde on puolet väkilannoitteen typen hyötysuhteesta (joka on noin 80%). Ja mikä tärkeintä: lannan liukenematon typpiosuus menee hukkaan lähes kokonaan. Ja sitä lietelannassa on 1/3 typestä ja kuivikelannassa 2/3 typestä. Niinpä jotta kasvi saa 50 kg typpeä, on annettava 60 kg väkilannoitteen (=liukoista) typpeä tai 120 kg lannan liukoista typpeä sekä sen ohessa 60kg (liete) tai 240kg (kuivalanta) määrä liukenematonta typpeä.

Tulin Maaninka, Halola viljelijöille pakolliselta ympäristöaiheiselta kurssilta. Siellä törmättiin samaan "harhaan" fosforin osalta. Ensi luennoitiin, että karjanlannan fosforista otetaan laskelmissa huomioon 75%, ikäänkuin se olisi hyötysuhde. Kohta kerrottiin, että väkilannoitteen fosforista tulee hyödyksi jotain 25%. Tässä on kuitenkin ihan sama kuin typellä: Jotta kasvi saa 10 kg fosforia, tulee antaa 40 kg väkilannoitteen fosforia tai 55 kg lannan (tai kompostin) fosforia.

MUUTA erittäin epäilyttävää, jossa taitaa olla luomun sormenjälki:

a) SYKE: Täysin käsittämätön pienannos- torjunta-aineita vastustava kanta, josta meinasi tulla EU:n virallinen kanta, kunnes asia (kirjoitteluni jälkeen) saatiin edes jotenkin oikaistua. Ks. Maaseudun Tulevaisuus 5.10. 2001. "Pienannosaineita ei syytä vaihtaa vanhoihin aineisiin"  (ks. artikkelini " SYKE ")

b) Elintarvikkeiden elinkaaritutkimus / SYKE: missä tutkimuksen kriteerit? Miksi ei julkisteta? 
Tutkimusselosteessa on kovin ympäripyöreää tekstiä.
ERITTÄIN TODENNÄKÖISESTI ovat mainitussa tutkimuksessa jättäneet  koneiden valmistuksen ja kunnossapidon  (mm. energiankäytön muodossa) kokonaan pois. Heikkosatoisessa luomussa niitä syntyy enemmän satokiloa kohden. Muistamatta jäivät ilmeisesti myös välivuodet (noin joka viides-joka kuudes ”viherlannoitusvuosi” luomussa, tavanomaisessa ei  ollenkaan). Pelkästään tämä pudottaa keskimääräistä satotasoa lähes 20%. 

Maa- ja metsätalousministeriö, Luomuviljaraportti    kertoo, että satotaso luomussa on 50% tavanomaisesta (puolivälissä tekstiä on satovertailu, maatalouskirjanpitotiloilta). ENTÄ SYKE:n tutkimuksessa ? Uskallan lyödä vaikka vetoa, että prosentit (luomun eduksi) on otettu luomuoppineiden arvioista eikä erinomaisen luotettavista, maatiloja käsittävästä kirjanpitoaineistosta:
Arvaanpa, että tutkijat käyttivät varmuuden vuoksi rukiille 80%:a ja muille kasveille 70 %:a . (Niiden keskiarvona luomumatematiikka saattaa tosin antaakin juuri tuon 50% ...)

Tositarkoituksella kun viljellään luomulla, tulee reilu 2500 kg ruista/ha, ja ilman luomua tulee 8000 kg/ha. Eli "normaali luomusato" lienee noin neljännes tehoviljelyn sadosta.

Ja miten SYKE:n tutkimuksessa on otettu huomioon luomulannan kompostoinnissa tapahtuva ravinnehävikki? (Joka kunnon lämmöllä kompostoinnissa on lukemieni tutkimusten mukaan luokkaa 50% typellä, ja 20% fosforilla ja kaliumilla). No ei varmasti millään lailla! Menisivät rehelliseen työhön.

 (SYKE= Suomen Ympäristökeskus). 

NIINPÄ:

Entä jos Ilmari Schepel ja kumppanit viimeinkin myöntäisitte, että aprillia oli koko luomu. Ette tarvitsisi enää muistella, että onkos se kompostointi nyt enää suosittua, entä homeopatia, entä pientareen niitto... Ja että tuleeko hullunlehmän tauti apulannasta. Ja jos joku sitä kysyy, niin miten kysymyksen pystyy sujuvasti väistämään. Entä kompostin kehuminen: Miten saa selitettyä sen, että kasa hupenee puoleen, eivätkä ravinnepitoisuudet nouse ollenkaan? Ja miten rikkaruohojen kasvattamisen pellossa saa perusteltua muillekin kuin kaupunkilaisille.

Vaikea on myös pelotella 0,001g jäämillä/vuosi, kun noita "myrkkyjä" saa kuka tahansa Agrimarketin hyllyltä ostaa vaikka sata kiloa.

Myöntäkää pois, naatitaan hyvästä suomalaisesta ruuasta, eikä kiistellä

Matti