Satomääristä viimein yhteisymmärrys?

MTT:n tutkimus antaa aika virallisluontoisen arvion luomun satoisuudesta:

Osoitteessa http://www.mtt.fi/met/pdf/met44.pdf se oli.

Se yrittää olla hellävarainen ja vaikeaselkoinenkin, mutta yksi tärkeä, paljastava kohta on sivun 59 työmenekkiä kuvaavat histogrammit (ks. alla). Siinä osoitetaan, että sama sianlihamäärä syntyy tavanomaisessa 58 ha:n rehuilla ja luomussa 116 ha:n rehuilla. Vielä selvempi osoitus luomun tehottomuudesta on samassa pylväikössä karjattomien viljatilojen vertailu: 80 vastaan 216 ha. Eli luomun sato viljatilalla on vain reilu kolmannes normaalista. Tästä ja korkeammasta hehtaarituesta johtuen verorahaa luomuviljakilon tukemiseen menee kolminkertainen määrä! Asia on  luomukriitikoiden keskuudessa tiedetty jo kauan. Joko aika on kypsä tämän myöntämiseen laajemmin?

(aika ei korjaa satoeroa, vaan suurentaa sitä, maa kun köyhtyy ravinteista luomussa)

 

 

Satomäärästä on väitelty jatkuvasti:

Naapurikylän luomuviljelijä pyysi toissa syksynä kuivaamaan ruissatonsa: "kakskymmentä hehtoo (hehtolitraa) seihtemältä hehtaarilta". Sato, 20 hl, painaa kuivattuna noin tuhat kiloa. Se ei ihan riitä seitsemän hehtaarin kylvöön. Mutta monimuotoisuutta varmaankin oli ollut* Miten ratkaisette tämän, muuten mainion monimuotoisuustilanteen, jos kaikilla luomuviljelijöittä onnistuu näin hyvin? Pitäisikö sallia luomurukiin kylvössä käytettäväksi osittain tavanomaistakin siementä?

Luomussa usein kehutaan, miten maan pieneliöt ja vihantalannoitus, apilat ja välivuodet auttavat, ja sato onkin ainakin normaaliviljelyn suuruinen. Mutta taas kun on tarve perustella tukien tarve, huonommuus myönnetään kyllä.

MITEN ALAS ONKAAN ”POLKAISTAVA” luomun satoarvio siinä LASKELMASSA, JOLLA PÄÄTTÄJILLE  perustellaan luomun extraextratuen tarvetta (kuulemma nykyinen (v. 2012), noin 200 euroa/ha, ei riitä!), kun:

Kaikkiaan luomuhehtaari saa tukia noin 800 euroa vuodessa, ja tulos saattaa olla TÄMÄ .

AINAKIN KOLMASTI ON LUOMUVÄKI KIELTÄNYT HUONOMMUUDEN. Ymmärrän sen, sillä siihen (sadon pienuuteen) perustuu eräs paha laskelma... joka tosin ei edes ole kyllin paha ollakseen totuudenmukainen. Kaiken tämän jälkeenkin sanon, että viljelijät ovat aika viattomat.  He luottavat tutkijoiden, suunnittelijoiden ja viranomaisten lausuntoihin. He tekevät tietenkin sitä, mistä maksetaan. Pakkohan yrittäjän niin on toimia. Ja syyllisiä ovat tämän hulluuden suunnittelijat.

"Ei se ole hullu, joka paljon pyytää" (viljelijä). Eikä sekään, joka paljon maksaa (veronmaksaja/ luomun ostaja). Hän on vain väärin informoitu.