1. Satotaso luomussa?

• Tositarkoituksella kun viljellään luomulla, tulee reilu 2500 kg viljaa/ha, ja tehokkaalla viljelyllä tulee 8000 kg/ha. Eli "normaali luomusato" lienee noin neljännes tehoviljelyn sadosta. Ja luomuviljatilalla jopa puolet peltoalasta pidetään tuottamattomana kesantona. Tämä huomioonottaen sato jää todella perinteiselle tasolle.  Tarkemmin: (4)  ja (5)

2. Joskus vertailtaessa tavanomaista ja luomua saadaan kuitenkin vain pieni ero. Missä selitys?

• tutkimus on tehty kaukana, eksoottisissa oloissa, erilaisen tutkimusmoraalin piirissä ?
• tutkimus on tehty valmiiksi viljavassa, ravinteikkaassa pellossa. Silloin voimakkaasta lannoittamisesta ei olekaan hyötyä. Lannoittamattomuus kyllä näkyy ajan mittaan maan köyhtymisenä. Tämä pitäisi aina tutkia.
• luomukoejäsenelle on annettu lannoitteeksi lantaa paljon enemmän kuin sitä tositilanteessa maatilalla riittäisi. Kyllä sillä saadaan satoa. 
• (liittyen edelliseen) lähes aina luomututkijat, saadakseen koejärjestelyn näyttämään tasapuoliselta, "unohtavat" lannan tai kompostin orgaanisesti sitoutuneet typpimäärän, ja ilmoittavat vain liukoisen typpimäärän, joka on vain noin 30% kokonaistyppimäärästä. Tällöin luomukoejäsen saa jopa kolminkertaisen typpimäärän
• tutkimus voi olla myös tehty niin alhaisella lannoitustasolla, ettei lannoitustapa paljoa näy satotuloksissa.

3. Onko luomutuote parempilaatuinen?

• todennäköisesti erot ovat pieniä, sillä molemmissa viljelytavoissa kasvit ottavat ravinteet samoina ioneina. Liian runsas typensaanti sadon valmistumisaikaan voisi heikentää laatua varsinkin perunalla ja vihanneksilla. Se riski on väkilannoitteen käytössä epätodennäköinen, sillä liukoinen typpi tulee otetuksi loppuun hyvissä ajoin ennen syksyä (ja väkilannoitteessa ei ole hidasvaikutteista orgaanisesti sitoutunutta typpeä)
• Luomutuote sisältää vain niukasti seleeniä.

4. Haluavatko "kaikki" luomua, kuten usein väitetään? Mikä on luomun osuus Suomessa?

•  Pelloista noin 8% on luomussa. Vähittäiskaupassa myytävistä elintarvikkeista vain 1,5% on luomua. Siitäkin noin puolet on tuontitavaraa.

5. Tehoviljely pilaa maan?

• Tämä väittämä tulee siitä melko yleisestä luulosta, että kasvi rakentuu maasta, ja näin ollen runsaat sadot söisivät maan altaan. Tosiasiassahan kasvin rakennusaineet ovat yli 95%:sesti ilmakehän hiilidioksidia; ja mitä runsaampi sato saadaan, sitä enemmän syntyy myös maahan jäävää kasvijätettä. Pitkäaikaisissa viljelykokeissa on havaittu sama ilmiö: voimaperäinen viljely nostaa maan humustasoa. Tapauksia, joissa maa viljelyn seurauksena "pilaantuu" löytyy laajaperäisen viljelyn piiristä, missä viljely perustuu kaskeamiseen ja missä maata ei lannoiteta, tai lannoitetaan vain niukasti. Kehittyneen viljelyn maissa harminaiheena on satotasojen nousu ja sen tuoma ylituotanto.

6. Tehoviljely aiheuttaa ravinnepäästöjä?

• Tutkittaessa pellosta huuhtoutuvien ravinteiden alkuperää on havaittu niiden tulevan noin 90%:sesti orgaanisista eli eloperäisistä lähteistä, siis kasvinjätteistä ja karjanlannasta. Nykyisillä ohjemäärillä käytettäessä tulevat väkilannoitteen ravinteet käytetyiksi kasvukaudella, eikä niitä jää syksyn ja seuraavan kevään valumavesien huuhdottavaksi. Huuhtoutumisen seuraaminen on ollut mahdollista merkitsemällä väkilannoitteen typpi tutkimuksia varten  radioaktiivisella isotoopilla. Väkilannoitus lisää satoa, ei huuhtoumaa.  (1)  

7. Tehoviljely tuhlaa energiaa?

• luomuviljelyssä joudutaan tekemään pienemmän sadon vuoksi samat työt kuin tehoviljelyssä. Niinpä muokkaus, kylvö ja korjuu syövätkin luomussa enemmän energiaa tuotettua satokiloa kohden!
• luomun käyttämä liekitys (nestekaasulla) rikkakasvien torjunnassa vie kaasua 20-100 kg/ha... (suunnílleen saman, minkä väkilannoitteen valmistus tehoviljelyä varten)
• koneilla hoidettava komposti luomussa vie energiaa, samoin rikkatorjunnassa maan haraaminen
• todella paljon tärväytyy energiaa, työtä ja maan aikaa sekä ravinteita luomussa ns viherlannoituksessa. Siinähän usein koko kesän kasvusto kynnetään maahan lahoamaan, erittäin huonolla ravinnehyötysuhteella. (saadaan sama lannoitusvaikutus kuin 30 kg:lla väkilannoitteen typpeä, arvoltaan noin 30 euroa)... yhteiskunta maksaa tällaisesta luomuhehtaarista noin 900 euroa tukea, eikä syötävää tule jyvän jyvää!

8. Tehoviljely levittää tauteja? Kompostoinnilla luomu hoitaa taudit ja rikkakasvit??

• rikkakasvien siemeniä ei lannassa ole niillä tiloilla, joilla kemiallisesta torjunnasta huolehditaan. Tiloilla, joilla ei huolehdita, siis luomutiloilla, rikkasiemenongelma on pellossa eikä lannassa
• Pohdittavaksi myös jää: miksi lanta pitäisi kompostoida, kun -energiaa tuhlaantuu -kustannuksia tulee -ravinteita ja hiilidioksidia menetetään. Koetulosten mukaan typestä ja hiilidioksidista menetetään 20-70 % (mitä paremmin, kuumemmin ja kauemmin palaa, sitä enemmän) 
• tautien kiertokin toimii tosiasiassa käytännössä suorimman tien kautta: lehmästä viereiseen lehmään. Taudit pitää torjua navetassa eikä lantavarastossa.
• väkilannoitteet ja torjunta-aineet ovat puhtaita ja steriilejä, sekä varmasti vapaita taudeista. Aivan yhtä varmaa ei voi sanoa luomun suosimista orgaanisista lannoitusaineista (ruuantähdekomposti, karjanlanta, luujauho)

9. Luomupelto kai elättää monipuolista hyönteisyhteisöä? Torjunta-aineiden merkitys sille?

• Usein sanotaan, että jos ei käytetä hyönteisiä torjuvia kemikaaleja, niin pellolla vallitsee ihana hyönteisten lajirunsaus. Onkohan kyseessä kuitenkaan onnellinen olotila (edes hyönteisten kannalta, saati ihmisen): Ensin kirvat valtaavat pellon. Sitten (viljelykasvin kannalta aivan liian myöhään) kehittyy miljoonainen leppäkerttukanta. Kirvat pääsevät kirvojen taivaaseen luomumenetelmällä. Sitten kertut kuolevat nälkään (luomumenetelmällä) tai joutuvat puimurin kitaan. Oliko kirvoilla ja kertuilla sittenkään niin hauskaa, että kannatti uhrata iso osa sadosta? 
• ... mainittakoon kuitenkin, ettei hyönteisiä yleensä torjuta edes tavanomaisessa viljelyssä (vain alle 10%:lla  pelloista torjutaan)

10. Minkä verran tavanomaisessa ruuassa on torjunta-ainejäämiä?

• Ruuan sisältämillä jäämillä pelottelu on ollut kovasti yliampuvaa. Elintarvikeviraston selvitysten mukaan torjunta-ainejäämien määrä on jatkuvassa laskussa. Viimeisimmän löytämäni tutkimuksen mukaan suomalaisen keskimääräinen torjunta-aineen saanti suomalaisista tuoretuotteista oli 90-luvulla enää kolmasosa 80-luvun määristä. Saanti 90-luvun alkupuoliskolla oli 3,68 mikrogrammaa päivässä. Se on 0,00000368 g, ja vuodessakin vain 0,0013g. Siis noin hienosokerihippusen verran vuodessa, pääasiassa marjoista ja vihanneksista saatuna. Tavallisen eliniän aikana tulee nautituksi noin 0,1 grammaa jäämiä! Aineet ovat nykyään sellaisia, ettei niillä henki lähde vaikka yrittäisi yhdellä istumalla pullotolkullakin nauttia ... Toisin oli vielä 1970-luvulla: silloin oli käytössä vaarallisiakin aineita. Tämä näkyi jopa itsemurhatilastoissa. Aineethan ovat edelleenkin vapaasti kenen tahansa ostettavissa maataloustarvikekaupan hyllyltä. Oletteko viime vuosina lukeneet niillä tehdyistä itse- tai muista murhista? Entä ruuassa esiintyneiden jäämien aiheuttamista todellisista terveyshaitoista?
• Nykyisten aineiden haitallisuus on keskimäärin pienempi kuin ruokasuolan haitallisuus terveydelle, ks. Ymp.tietoa  . Ja "käyttö"määrä vain 0,1g ihmisiässä (suolaa käytetään ihmisiässä 200-300 kg  (eli noin 10 g päivässä!)). Aiheeton kemikaalien käyttö on tietysti tuomittavaa, mutta niin on niillä pelottelukin. Että eiköhän nautita kohtuuhintaisesta hyvästä suomalaisesta ruuasta. Surutta.

11. Luomutilat ovat (muista tiloista poiketen) pieniä perheyrityksiä... joten luomun ostaminen työllistää paremmin kuin tehotuotetun ruuan ostaminen ?

• ei pidä paikkaansa. Luomutilat ovat jopa hieman tavallista isompia. Isolla tilalla kiusaus luomuun siirtymiseen on isompi, sillä tuet ovat pinta-alaperusteisia!